Siirry pääsisältöön

Doris Kareva: Tulevaisuus on meneillään

Doris Kareva on Viron arvostetuimpia (nais)runoilijoita. Vikipeedia tietää kertoa, että Karevalta on julkaistu 16 runokokoelmaa, joista ensimmäinen vuonna 1978. Tulevaisuus on meneillään -kokoelman runot on valittu  teoksista nimeltä Mandragora (2002), Aja Kuju (2005) ja Deka (2008).

Kun lukee paljon loistavia (em. sanan kaksoismerkityksessä) runoja odotukset erityisesti kieltä kohtaan ovat vaarassa käydä kohtuuttomiksi. Tai niin siis ainakin minulla. Tästä johtuen Doris Karevan runot vaikuttivat melko tavallisilta - vähän niinkuin wifi-yhteyksien parista olisi palattu modeemin jodlaukseen.

Karevan runot eivät edusta runotyyppiä, josta intoudun. Olen liiaksi ironian ja kapinallisenergisen melskeen ystävä, jotta olisin saanut kerättyä niistä kierroksia.

Ei tilanne silti ole Karevankaan runojen suhteen menetetty. Ei ollenkaan. Oikeastaan tunnen vähän huojennustakin, kun runot ovat sillä tapaa selkeitä, että ne avaavat itseään ilman että minun pitää pyytää ja koputtaa rystyseni verille. Karevan runoissa ei viitata Facebookiin, Instagrammiin tai muihin somen syviin kaivoihin (usein = likaviemäreihin).

Karevan runot ovat maanläheisiä ja usein niissä tutkiskellaan rakkautta. Lähennytään ja loitonnutaan. Pannaan merkille ja päätellään. Niissä tapahtuu pieniä liikkeitä niin kuin purtaisiin helmiäistä hohtavilla mimihampailla ja parhaimillaan ne näykkäisevät tavalla, joka saa autsin pääsemään huulilta. Toisinaan taas - ja vähän liian usein - runot toimivat kuin positiivarien elämänohjekorttien näennäisviisaudet ja silloin tekee mieli juosta. Lujaa.

Karevan kokoelmaa lukiessani huomaan olevani auttamattoman runohemmoteltu. Syy tilaani löytyy täältä. Ihmiselle, joka ei ole lukenut kovin paljon runoja ja joka epäröi niihin tutustua Tulevaisuus on meneillään tarjoaa kitisemättömän portin runojen maailmaan. Ken siitä käy ... Voin kertoa jo etukäteen, että en ota mitään vastuuta siitä, jos joku Karevan runojen myötä ajautuu runojen lukijaksi. Ihan saa ihminen siinä tapauksessa itseään tilanteestaan syyttää.

Sivujen väleissä ja sanojen selän takana piileskelee tosiaan tässä kokoemassa rakkaus. Välillä se suostuu tulemaan esiin, välillä taas leikkii hengetöntä.

Kokoelman hienoimmaksi lausepariksi olen valmis nostamaan seuraavan toteamuksen

"Miksi tapaisimme
olet minulle ilmaa.

Kaikkialla läsnä."

Ei lisättävää.



Doris Kareva: Tulevaisuus on meneillään (2011)
84 sivua
Suomentanut Hannu Oittinen
Kustantaja: NyNorden



Kommentit

  1. Runohemmoteltu :) Jep, runojen lukemisen aloittaa kukin omalla vastuullaan. Minä löysin yhden Kotjuhin kokoelman plus sitten vielä yhden virolais-suomalaisen antologian - perästä kuuluu.

    Kiva kun olet mukana runosunnuntaissa. Itselläni oli nyt vuorossa lempeitä & leppeitä runoja meiltä ja Virosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tosiaan huomannut, että olen lukenut niin kovia kokoelmia, että alkaa jo tulla tätä, että ei mikä tahansa enää iskekään. Kareva on kyllä saanut palkintoja ja tunnustusta, joten ei hän sinänsä ole ollenkaan mikään ns. huono runoilija. Oma runomakuni ei vaan oikein näiden runojen kanssa mätsännyt.

      Joo osallistun runosunnuntaihin aina, jos sattuu olemaan sopiva postaus valmiina. Viime sunnuntaina sain idean, mutta hylkäsin sen sitten kuitenkin, mutta varmaan jossain muodossa sen vielä toteutan.

      Poista
  2. Runohemmoteltu <3

    Esittelysi perusteella en taida tarttua tähän kirjaan, olen myös enempi kapinallishenkinen ja anarkistinen runojen suhteen.

    Tuosta sitaatista tuli mieleen hokema, jota joskus teininä toisteltiin, alkuperää en tiedä:

    Olet kuin ilmaa minulle,
    mutta ilman ilmaa
    en voi elää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeastaan aika mahtavaa, että kun tässä nyt olen vuoden suht aktiivisesti runoja lukenut, niin alkaa tulla jo käsitystä, mikä runoudessa on eniten mua puhuttelevaa. Eipä silti, kyllä mä tykkään edelleen esim. Uuno Kailaksesta.

      Tuota sun ilmaversiota en ole kuullutkaan ennen. Sen sijaan muistan biisin: olet ilma jota hengitän, olet kaikki minkä ymmärrän tms. tms.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän