sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Viime hetken kirjalahjavinkit


En tässä kirjoituksessa lahjavinkkaa kirjoista, joista muutoinkin on ollut paljon puhetta ja jotka kirjalahjaa valittaessa tulevat siksi automaattisesti ostajan mieleen. Tämän vuoksi olen sulkenut vinkkien ulkopuolelle mm. Finlandia-palkintokilpailussa kunnostautuneet teokset.

Moni mainio teos saattaa alla olevasta listauksesta puuttua, koska on mahdotonta suositella teoksia, joita itse en ole lukenut. Tänä vuonna lukemiani kirjoja pääseset tarkastelemaan tästä. Kirjoihin liittyvät sitaatit olen mahdollisuuksien mukaan valinnut omista bloggauksistani siten, että niistä kävisi ilmi kyseisten teosten ominaislaatu.


Kotimainen kirjallisuus

Satu Taskinen: Lapset (Teos)
"Lapset on humanismi. Se on ihmisen osa, taivallus ja yritys elää. Sen ilmeessä on kaikuja Pentti Saarikosken herkimmistä runoista. Se sytyttää lukijassaan vastaansanomatonta lämpöä, inhimillisyyttä ja kohtuulllisuutta. Se läikkyy vasten rintalastaa. Se kasvaa ja laajenee vastarinnaksi nykyistä talousjärjestelmien hallitsemaa kulutuselämäntapaa vastaan. Se vakuuttaa, että sinussa minussa meissä on jo kaikki, jos vaan uskallamme pysähtyä ja kysyä."

Marjo Heiskanen: Mustat koskettimet (Siltala)
"Mustat koskettimet ei katso anovin silmin ja pyydä tykkäämään itsestään. Heiskanen kirjoittaa tavalla, joka tekee hyvää kirjallisuudelle itselleen. Mustat koskettimet on sen tyyppinen romaani, joista usein tapaan käyttää ilmaisua 'eurooppalainen,' joka kielenkäytössäni on kehuvan adjektiivin synonyymi. Se on loppuun asti hallittua ilmaisua, jonka kautta luodaan esteettinen brunssi, jonka suhteen ei ole pelkoa tarjottavien loppumisesta."

Harri Salmenniemi: Uraanilamppu (Siltala)
"Kaikkinensa Salmenniemen kokoelma on järisyttävän kiinnostava. Se on kauttaaltaan uudistava, vahva ja rohkea. Vaikka kaikki novellit eivät helmiä olekaan, on helmiä tässä kokoelmassa niin paljon, että niistä hyvinkin yhden kaulanauhan tekee, jos kyseessä ei ole ihan erityisen paksukaulainen ihminen."

Hanna Ryti: Syli (Siltala)
"Syli on tragikomedia ihmissuhteista ja ihmisten kohtaamattomudesta. Se käynnistyy räväkästi Ritva-papin panofantasioilla, kun hän on hierojansa Jorman normikäsittelyssä, mutta haluaisi Jormalta niin paljon enemmän ja just sitä munaa erityisesti."

Anu Kaaja: Leda (Teos)
"Kaajan modernin antiikkinen kieli rokokookoukeroineen, joissa on vivahteita hallitsijoiden hoveista sopii tämän tarinan kertomiseen erinomaisesti. On mielenkiintoista, miten tietyllä tapaa vanhahtava kieli on tässä romaanissa uudistavuuden palveluksessa. Erityisesti kielen etikettiset vivahteet ja tekstistä esiin purskahtelevat uudissanat viimeistelevät Leda-myytin uudelleenkerronnan."

Jännityskirjallisuus

Lauri Mäkinen: 50/50 (Siltala)
"50/50 nostaa esiin vaikeita eettis-moraalisia kysymyksiä ja tämän(kin) vuoksi se olisi oivallista lukupiiriluettavaa. Mitä kaikkia tekoja ihminen voi oikeuttaa selviytyäkseen hengissä? Mihin voidaan piirtää silkan pahuuden ja selviytymisyritysten välinen raja? Entä jos suurempi syyllinen onkin se, joka todistusaineiston valossa ei ole syyllinen lainkaan? Missä menevät etiikkamme rajat ja mitä jos niiden paikka ei ole perusteltavissa?"

Eva Frantz: Sininen huvila (S&S) (suom. Ulla Lempinen)
"Frantzin balanssi sen suhteen, mitä hän kertoo ja mitä hän antaa lukijan pelkästään aavistella niin että lukija on jatkuvasti tietoinen, että omat arvelut saattavat mennä pahasti pieleen, on erinomaisen onnistunut.

Jukka Laajarinne: Pinnan alla pimeä (Atena)
"Laajarinne on älyttömän taitava esittämään asiat sillä tapaa kansantajuisesti, että niiden ymmärtämiseksi ei vaadita etukäteistietoa. Siinä vaiheessa kun kirjassa pohditaan ns. kaiken teoriaa ja Higgsin bosonina tunnettuun alkeishiukkaseen liittyviä maailmanlopun ennustamisen teemoja tekisi mieli kiljua riemusta, että joku osaa kirjoittaa näistä asioista niin kiinnostavasti ja selkeästi kuin Laajarinne tekee."


Käännetty kaunokirjallisuus

Don DeLillo: Nolla Kelviniä (Tammi) (suom. Helene Bützow)
"DeLillon viesti vaikuttaisi olevan, että inhimillisyytemme on tietämättömyytemme taskussa. Mitä enemmän tiedämme, sitä epäinhimillisemmiksi muutumme."

Angie Thomas: Viha jonka kylvät (Otava) (suom. Kaijamari Sivill)
"Kirjojen tarpeellisuusasteikolla Viha jonka kylvät on ylintä luokkaa. Se ei puhu pelkästään nuorille, vaan ihan kaikille."

Jonathan Lethem: Orpojen Brooklyn (Moebius) (suom. Heikki Karjalainen)
"Orpojen Brooklyn on kirja, jonka parissa on mahdotonta olla pitämättä hauskaa."

Lucia Berlin: Siivoojaan käsikirja ja muita kertomuksia (Aula & Co.) (suom. Kristiina Drews)
"Lucia Berlinin kertomuksissa valot ja varjot vuorottelevat, ja elämän pulssi sykkii vahvana silloinkin kun novellihenkilöt ovat heikossa hapessa. Berlin on terävä, mutta ei ilkeä. Rehellistä räkää on tässä kokoelmassa siinä määrin, että ei tulisi mielenkään pyyhkiä sitä pois nenäliinalla. Lucia Berlin ei kysy lupaa, vaan kaappaa kainaloonsa."

Laurent Binet: Kuka murhasi Roland Barthesin? (Gummerus) (suom. Lotta Toivanen)
"Binet kyseenalaista romaanihenkilöiden ja todellisten henkilöiden välisen eron tekemällä todellisista henkilöistä romaanihenkilöitä, jolloin on luonnollista kysyä, millä tavalla todelliset henkilöt ja romaanihenkilöt/todellisista henkilöistä tehdyt romaanihenkilöt eroavat toisistaan."


Runot

Jani Nieminen: Bigini (Like)
"Bigini ei ole salonkien runoutta. Se häiritsee yhteiskunnan rappeutunutta rauhaa. Sinne missä palaa Eminemi-Nieminen kaataa kanisterista lisää bensaa. Palopaikalla "Aatami Tamminen / saarnaa kalatakissaan." Pysähtymättä ohi kulkee "Isopääministeri" ja pohtii oikeakielisyyttä. "Kuinka köyhä kirjoitetaan / g:llä vai k:lla?"

Tomi Kontio: Saattaa, olla (Teos)
"Näissä runoissa mennään pienimpään ihmisen sisällä olevaan huoneeseen. Siihen tilaan, johon kukaan ei mahdu, koska se on niin pikkuruinen ja pienuudessaan avaruutta moninkertaisesti suurempi. Näissä runoissa sydän on väsynyt lihasmöykky. Väsynyt kuin vasara, jolla hakataan naulaa seinään ja joka jaksaa vielä tämän kerran ja jonka jokaisen seuraavan kerran edessä on ehkä."

Sinikka Vuola (toim.): Olet täyttänyt ruumiini tulella (Wsoy)
"Älä tee niin kuin minä, joka soutelin puuskuttaen ja laina-ajan päättymistä vastaan taistellen tämän kokoelman läpi. Osta omaksi, nauti vähän kerrallaan, anna laajeta. Täyty, lennä, himoa, huohota. Anna veresi käydä levottomaksi ja pulssisi riehaantua."

Ulrika Nielsen: Perikato (Poesia) (suom. Marko Niemi)
"Perikato on yhteiskunnallista ja poliittista runoutta. Se leikkaa ja kirveltää. Siinä kamala ja kaunis sekoittuu ja saa sydäneläimen muljahtelemaan. Se näyttää tulevaisuutemme. Sen mitä kohti olemme menossa haluamatta uskoa, että kuljemme väärään suuntaan."

Pauli Tapio: Varpuset ja aika (Poesia)
"Varpuset ja aika kantaa mukanaan aiempaa suomalaista lyriikkaa, jonka se vetää kasvoilleen kuin vauva unirätin. Se nostaa teoksia alas kansakunnan kaapin päältä ja pyyhkii niistä pölyt. Käyttää joskus liian vahvaa puhdistusainetta. Tahallaan. Jättää jälkiä ja iloitsee omista jäljistään. Se kumartaa kohteliaasti ja pyytää mitalliseen tanssiin, jonka askelista ei etukäteen tiedä. Tapion runojen liikkeet ovat laajoja. Aika voimistelee näissä runoissa. Hyppää puolapuilta siltaan, pysähtyy kesken liikkeen, liikkuu pysähtyessään."


Non-fiction

Annina Holmberg: Tahto ja Hohto - Riva Holmbergin taiteilijantie (Siltala)
"Tahto ja hohto ei ole pelkästään elämäkerta, vaan myös osa suomalaista teatterihistoriaa. Sen sivuilla heräävät henkiin niin Lapualaisooppera kuin Kallion kimalluskin. On aivan loistava juttu, että tämä elämäkerta on kirjoitettu, sillä on se on vakuuttaava osoitus Ritva Holmbergin lahjakkuudesta ja merkityksestä Suomen teatterille. Hyviä esikuvia ei koskaan ole liikaa ja enpä yllättyisi, jos joku teatterin piirissä työskentelevä nainen tämän kirjan luettuaan ratkaisi kiperään tilanteen esittämällä kysymyksen: Mitä Ritva tekisi? Sanomattakin lienee selvää, että kaikille teatterista kiinnostuneille tämä kirja on must read -osastoa."

Laura Gustafsson: Pohja (Into)
"Pohja on upean tinkimätön kuvaus siitä, miten hankalaa on päästä selville itsestään. Se tuo ilmi, että valtasuhteet merkitsevät ruumiin ja ruumis voi samanaikaisesti toimia sekä hengissä pitävänä voimana että itsensä pahimpana vihollisena. Sanoilla voi valehdella, mutta ruumis ei ole huijattavissa. Sen muisti on pitkä ja se kätkee itseensä kaiken kokemansa oli se sitten hyvää tai pahaa."

Jaana Torninoja-Latola: Elvi Sinervon elämä (Into)
"Yhä katselen pilviä on tervetullut lisä suomalaisnaisten elämäkertojen sarjaan. Jaana Torninoja-Latola on lukenut lähdekirjallisuutensa tarkkaan ja tuloksena on syväluotaus Elvi Sinervon elämään."

Roxane Gay: Bad Feminist (Like) (suom. Koko Hubara ja Anu Partanen)
"Bad Feministin lukeminen oli minulle keskustelua Roxane Gayn kanssa. Hänen tekstinsä on hyvin jutustelevaa. Se kutsuu mukaan. Se on kuin hyvä hieroja, joka tietää, mistä kohdista kannattaa painaa."

Diane Ducret: Diktaattorien naiset (Atena) (suom. Pirjo Thorel)
"Ducret pakottaa kysymään, miten on mahdollista, että teoksessa kuvattujen hirmuhallitsijoiden tapaiset henkilöt pääsevät vallan huipulle yhä uudestaan. Mitä meistä kertoo se, että niin tapahtuu yhä edelleen. Diktaattorien naiset saa myös pohtimaan naisten merkitystä vastarinnan tekijöinä ja mahdollistajina ja tätä kautta avautuvia mahdollisuuksia kohti parempaa maailmaa."


Hyviä ostoksia! 
Toivottavasti kirjalahjat ovat saajalleen mieluisia.





13 kommenttia:

  1. Vähän haikea olo, kun rahnat ei riitä näiden kaikkien ostamiseen. Ystäväpiirissäni olisi monia, joille nämä kelpaisivat. Onneksi on kirjasto, jonne voin suositella kirjalistan kanssa piipahtamaan ja mennä itsekin ☺. Kiitos näistä hienoista kirja-arvioinneista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Onneksi on kirjasto. Jos olisin rikkaampi ostaisin kirjoja ihan vaan siitä ilosta, että voisin sitten jakaa niitä halukkaille lukijoille. Erityisesti runokirjoja haluaisin ostaa enemmän myös tukeakseni runoilijoita omalla pienellä osuudellani.

      Poista
  2. Kiitos Omppu tästä listasta. Runsaasti vinkkejä joululahjoiksi sekä myös omaan luentaan. Viha jonka kylvät odottaa hyllyssä. Tuo Diktaattorien naiset kiinnostaisi. - Mukavaa joulun odotusta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anneli kiitos ja hyvää joulunodotusta sinulle myös.
      Viha jonka kylvät on yksi kuluneen vuoden tärkeimpiä kirjoja, joita olen lukenut. Sitten taas tuo Diktaattorien naiset on kiinnostava mm. siksi, että se osoittaa, että vaikka olisi kuinka vastenmielinen heppu kyseessä on silti paljon naisia, jotka rakastavat valtaa ja ihastuvat häneen. Kirja sisältää mm. rakkauskirjeitä Hitlerille.

      Poista
  3. Onneksi tuli nuorena hankittua itselle jonkinlainen "kantakirjasto" :))))) Vaikka olen laittanut jo jonkin verran jakoon, niin kai siellä (hirveän kaukana tuossa metrin ja parin päässä!!!) vielä on n. 900 kirjaa. En ole aikoihin laskenut. Uusia, ja nimenomaan runoja, ostaisin kyllä minäkin, jos olisi rahaa ja tilaa. Valitettavasti runouden arvostus on tosi pientä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viimeksi kun muutin (8 vuotta sitten) annoin aika paljon kirjoja pois, mutta kyllä niitä mullakin edelleen jotain 1000 kpl on. Yritän kyllä laittaa eteenpäin kirjoja, joista tiedän, että en lue niitä uudestaan. Paljon omia on lukematta, kun kirjastolainat kiilaavat usein edelle.

      Runous kukoistaa nykyisin lavarunoutena. Hieman olisin haistelevinani, että kiinnostus runoutta kohtaan on jossain määrin noussut, mutta voi olla kyse myös siitä, että tuttavapiirissäni runoutta arvostetaan.

      Poista
    2. Tampereella päättyi juuri runofestari: mainostauluilla näkyi runoja (huomasin twitterissä vasta hiljattain). Aikoinaan oli ainakin Hesan lähijunissa runoja seinillä :). Tällaista itäisi olla lisää. Minua ainakin piristi nuo junarunot. Helsinki Poetryn runoillassa olen ollut vain yhden kerran, sillä ne ovat useimmiten keskellä viikkoa, enkä silloin ehdi enkä jaksakaan lähteä enää duunin jälkeen ulos luolastani ☺ (huokaus, toista se oli nuorena). Mutta runot ♥.

      Poista
    3. ...pitäisi...8harmi kun ei voi korjata)

      Poista
    4. Olen itsekin huono lähtemään mihinkään keskellä viikkoa, koska yleensä innostun tapahtumista niin paljon, että en sitten saa nukutuksi ja väsymyskierre on valmis.

      Hyönteisdokumentti-blogin hdcanis taannoin oivallisesti totesi, että aiemmin runot olivat "vakiokamaa" erilaisissa juhlatilaisuuksissa ja tämä käytäntö piti runoutta esillä. Valitettavasti nykyisin harvoin enää missään juhlissa kuulee runoja. Juhlarunoperinteen soisin elpyvän.

      Poista
  4. Omppu, kiitos! Laitoin tästä pari kiinnostavaa nimeä "Nämä vielä joskus luen" -listaani,
    Ai, sinä sijoitat Pohjan non-fiction -osastoon? Minä näen sen autofiktiivisenä romaanina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäköhän sä laitoit ylös? Ei Marjatta noin saa tehdä, että mainitsee laittaneensa ylös, mutta ei kerro, mitä laittoi ylös :D

      Olet ihan oikeassa. Varmaan Pohja tosiaan kuuluisi fiktioon sekin.

      Poista
    2. Juu, ei saakaan ;). Ne on Hanna Rytin Syli ja Lauri Mäkisen 50/50.
      Kun luin "houkutintekstisi" äsken uudelleen, pitikin jo käydä kirjaston sivuilla varaamassa ne. Olen sijalla 1, joten kohta saan.

      Poista
    3. Kiitos Marjatta kun päästit mut jännityksestä.
      50/50 on aikamoisen koukuttava tapaus ja myös Sylin sivut kääntymään sukkelaan ja siinä on äärest mielenkiintoinen tyylilaji. Haluan ehdottomasta tietää, mitä näistä kahdesta kirjoitat.

      Ihmettelen miten vähän nämä kaksi kirjaa on saanut yleistä huomiota. 50/50 sentään jonkin verran mm. blogikirjoituksia, mutta Syli on jäänyt varsin pimentoon.

      Poista