Siirry pääsisältöön

Törkeän virallinen Runo-Finlandia - Haaste


Tämä on lukuhaaste kaikille runojen ystäville, eikä tähän haasteeseen välttämättä tarvitse lukea mitään uutta, vaan osallistua voi jo aiemmin tänä vuonna luetuilla teoksilla.  


On taas se aika vuodesta, kun kirjamyynnille aletaan antaa piristysruisketta Finlandia-palkinnon myötä. Toimittaja Aleksis Salusjärvi, kirjakaupppias Eva Uggla ja tuottaja Heidi Backström ovat lukeneet enemmän potentiaalisia kaunokirjallisia palkintoehdokkaita kuin keneltäkään voi kohtuudella vaatia. Siivilän reikiä pienentämällä saadaan lopuksi puristettua esiin kuusi ehdokasta, jotka välttämättä eivät ole kenenkään raatiin kuuluvan  suosikkiteoksia, vaan kompromissien tulos.

Ehdokkaat julkistetaan vajaan viikon päästä eli 10.11.2017 ja niistä ministeri Elisabeth Rehn valitsee 29.11. 2017 voittajan diktaattorin oikeuksin.* Jos valinta on onnistunut voittajakirjaa paketoidaan mukavat määrät joulupaperiin ja kaikilla (ei muuten pidä paikkaansa) on hyvä mieli.

Koska Finlandia-palkinnon ensisijainen tarkoitus on myyntilukujen kasvattaminen toivotan Elisabeth Rehnille viisautta päätöksentekoon. Kannattaa myös muistaa, että erinomaisen hieno kirjallisuus, jota viime vuosina ovat edustaneet mm. Laura Lindstedtin Oneiron ja Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme, ovat taloudellisessa mielessä riskaabeleja valintoja.

Suuret ja viisaat ovat suuruudessaan ja viisaudessaan päättäneet sulkea runot pois Finlandia- palkintomittelöistä. Hieno päätös, sillä ihan rehellisyyden nimissä voidaan kysyä, että kuka ilahtuisi löytäessään lahjapaketista runokokoelman. Saman rehellisyyden nimissä voidaan vastata, että minä ja pari muuta runoentusiastia niin kyllä tekisi, mutta olisi kohtuutonta vaatia, että Suomen suurin ja kaunein kirjallisuuspalkinto jaettaisiin meitä ajatellen.

Mutta joo. Oli mulla asiaakin.

Runojen poissulkeminen F-listalta johti vajaa vuosi sitten siihen, että perustin runohaasteen. Ottaen huomioon, että kyse on pelkästä kirjablogipuuhastelusta olen ollut suorastaan hämmästynyt, miten paljon huomiota tämä haaste on saanut. Haasteen myötä runoja ovat lukeneet ja niistä postanneet myös lukijat, jotka ovat aiemmin kokeneet runouden itselleen vieraaksi. Käytetyin argumentti on ollut, että runoja ei lueta, koska niitä on vaikea ymmärtää. On pakko kysyä, että proosaako sitten jokainen ymmärtää ihan tuosta noin vaan? Ja mitä se ymmärtäminen edes on? Milloin on ymmärretty täysin tai edes riittävästi? Ei kuulkaas, runojen lukematta jättäminen vedoten siihen, että niitä on vaikea ymmärtää on ihan vaan tekosyy ja aika huono sellainen.

Mutta joo. Nyt siihen asiaan. Ja se asia on tämä:

Julistan alkaneeksi Törkeän virallisen Runo-Finlandian, joka toteutaan seuraavasti:

Teoksen ehdolle asettaminen

1. ilmoita tämän postauksen kommenteissa, että olet mukana haasteessa (älä kuitenkaan ilmoita vielä valitsemaasi teosta). Kommenteissa voit myös halutessasi kertoa ajatuksiasi tästä kilpailuhaasteesta.

2. a) kirjabloggarit: linkitä valitsemaasi teosta koskeva blogikirjoituksesi koostepostaukseen, jonka julkaisen 6.12.2017. Kyseisenä päivänä linkitetyt tekstit nostan myös esiin itse postaukseen.

2. b) muut kuin kirjabloggarit: ilmoita valitsemasi teos 6.12.2017 julkaistavan koostepostauksen kommenteissa.

Mikäli osallistuminen 6.12 on sinulle hankalaa voit myös lähettää linkin sähköpostiini omppuapple@gmail.com jo ennen joulukuun 6. päivää ja nostan sen sieltä mukaan koostepostaukseen.

3. perustele valintaasi muutamalla lauseella

Tähän kilpailuhaasteeseen voi osallistua millä tahansa suomalaisen runoilijan runoteoksella teoksen julkaisuvuodesta riippumatta. Ainoa vaatimus on, että teos on luettu tänä vuonna ja olet joko blogannut kyseisestä  teoksesta  tai vaihtoehtoisesti kerrot perustelut koostepostauksen kommenteissa.

Haasteaikaa on kuukauden verran, jotta suosikkiteoksen ehtii vielä lukemaan, jos niin ei ole aiemmin tehnyt.

Voittajia ovat kaikki teokset, jotka tässä kilpailussa tulevat mainituiksi.

Tämän haasteen ainoa tarkoitus on hankkia runokokoelmille näkyyvyyttä ja sitä kautta edistää runojen ja runoilijoiden tunnettavuutta sekä herättää ihmisissä halua lukea runoja.


Runo on kielen varasto ja synnytyssairaala. Antakaamme runoille tilaa ja pitäkäämme niistä meteliä!




*Tietokirjallisuuden Finlandia-voittajan valitsee kirjailija ja toimittaja Matti Rönkä sekä lasten- ja nuortenkirjallisuuden voittajan muusikko Anna Puu



4.11.2017 klo 13.33 Tekstiä päivitetty niin, että myös muut kuin kirjabloggarit voivat osallistua




Kommentit

  1. Mukana. Ei ole muuta vaihtoehtoa. Kuin. Olla mukana.

    VastaaPoista
  2. Mukana. Ei ole muita vaihtoehtoja. Kuin. Olla mukana.

    VastaaPoista
  3. Ilman muuta mukana. Kiitän: Omppu, Blogistanian runosuurlähettiläs.

    VastaaPoista
  4. Hieno nosto Omppu! Ehdottomasti mukana. Vahva suosikkikin on jo mielessä, ellen sitten ehdi ihastua johonkin muuhun.
    Runohaasteesi on ollut, no haasteellinen. On saanut vaivata päätä, mutta myös ilahtua ja kokea elämyksiä :) Kiitos.

    VastaaPoista
  5. Ehdokkaani on Eeva Kilpi Animalia, bloggaus täällä

    http://jokkenrunot.blogspot.fi/2017/03/eeva-kilpi-animalia.html

    Kirja on luettavissa Suomen juhlavuonna 101kirjaa-portaalissa, suosittelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän olin hätäinen, mutta en tee mitään koostepostausta, eli se on tässä. Pohdin pitkään myös Saima Harmajaa, mutta Kilpi on kyllä erittäin ajankohtainen.

      Poista
  6. Mukana tietysti ollaan. Valinta tulee olemaan hirvittävän vaikea. Ainakin yksi blogipinon runoteos täytyy vielä ehtiä bloggaamaan, mutta sen myötä valinta on vielä vaikeampi...

    VastaaPoista
  7. Kerrassaan mahtavaa, Omppu, runouden suurlähettiläs!
    Täytyypi miettiä, osallistunko. En ole kirjabloggari, vaikka aina välillä kirjoitankin lukemastani.

    VastaaPoista
  8. Tähän mennessä luetuista on jo pari vahvaa ehdokasta, vieläköhän tässä tulisi lukeneeksi jotain muuta...eli mukana ollaan.

    VastaaPoista
  9. Mukana ollaan! Mahtava haaste, olen nyt jo sitä mieltä, että vuosittaiseksi perinteeksi jatkossa tämä. :) Olen aika varma jo ehdokkaastani, ellen satu tulevina viikkoina lukemaan jotain totaalisen mielenräjäyttävää.

    VastaaPoista
  10. Ilman muuta mukana ja tiedän jo, mikä teos saa ääneni. :)

    VastaaPoista
  11. Kiitos tästä, Omppu! Niin kuin Twitterissä totesin, blogissani ei ole yhtään runopostausta, ja se on kyllä näin äikänopenakin noloa. Lupaan siis postata vähintään yhdestä kokoelmasta ja ottaa osaa haasteeseen. Luen sinänsä kyllä runoja, jonkin verran, mutten oikein kokonaisina kokoelmina.

    VastaaPoista
  12. Mukana myös. Tiedänkin mikä teos saa ääneni, olen niin paljon harmitellut teoksen näkymättömyyttä. Tässä on myös hyvä tekosyy blogata pinossa pyörineistä runokokoelmista, joita en ole saanut arvosteltua (käytännössä kaikki tänä vuonna luetut suomalaiset kokoelmat).

    Pakko kuitenkin kysyä, onko runouden ollut joskus mahdollista saada virallista palkintoa? En tiedä näistä palkinnoista mitään, vain pohjoismaista seurailen.

    VastaaPoista
  13. Jepjep, mukana. Vaikken runoista mitään ymmärrä. Silti hämmästyttää tuo Finlandia-palkintojen jakopäätös - kirjamessuillakin runoasioiden äärellä näytti olevan aina täydet katsomot.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän