lauantai 11. marraskuuta 2017

Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia


SYKSYN KÄÄNNÖSTAPAUS!

Kyllä. Onhan tämä nyt ihan saakelin kova juttu. Tiivistetysti voisi sanoa, että Siivoojan käsikirja on teos, jonka olisi voinut kirjoittaa Todella upeeta -sarjan Patsy ja Edina. Metaforinen tupakkakin sojottaa tässä kokoelmassa ihan samaan tapaan kuin kyseisessä sarjassa.

Lydia Davis kirjoittaa teoksen esipuheessa:

Lucia Berlinin kertomukset ovat sähköä, ne hurisevat ja rätisevät, kun johdonpäät koskettavat toisiaan. Tässä reaktiossa myös lukijan mieli herää, hullaantuu ja lumoutuu, niin että synapsit kipinöivät. Juuri tätä me lukemiselta odotamme - että saa käyttää aivojaan ja tuntea sydämensä lyövän.

Davis kuvaa erinomaisesti lukemiseni ominaislaatua. Kyllä vaan lukiessani rätisin ja hurisin niin, että jääkaappipakastinyhdistelmä oli kateudesta vihreänä.

Esipuheessa Davis ruotii Berliniä kirjoittajana laajemminkin ja nostaa esiin yksittäisiä namupaloja kokoelman kertomuksista. Ehkä kannattaa kuitenkin lukea esipuhe vasta, kun itse teos on luettu, niin pääsee omaehtoisesti löytämään kaikki herkut.

*

Lucia Berlin (1936-2004) oli pienen, hänen tekstejään suorastaan palvovan joukon suosikki, mutta laajempaa tunnustusta hän ei elinaikanaan kirjailijana saanut. Käänne tapahtui vuonna 2015, kun Berlinin kertomuksista toimitettiin kokoelma, joka sai nimekseen A Manual for Cleaning Women, joka ilokseni on nyt käännetty myös suomeksi (Aula &Co.).

Berlinin kertomukset ovat röyhkeitä ja etenevät reippaasti umpihankeen. Millään valmiilla kirjallisilla kinttupoluilla ne eivät suostu kulkemaan. Monissa kertomuksissa päähenkilö on kovasti kirjailijan itsensä tyyppinen nainen eli neljän lapsen alkoholiongelmainen yksinhuoltaja. Lisäksi monet muutkin henkilöt ovat läsnä useammassa kertomuksessa, joka luo tähän kokoelmaan episodiromaanin tyyppistä rakennetta.

Lapsuutensa Berlin vietti Yhdysvalloissa, mutta hänen perheensä asui myös Chilessä, jossa Berlin vietti teinivuotensa. Nämä kummatkin ympäristöt tuovat vahvaa lisäliikettä ja paikallisväriä Berlinin tarinoihin.

Berlinin omat kokemukset opettajana ja sairaanhoitajana peilautuvat hänen kertomuksissaan, joissa liikutaan koulujen ja sairaaloiden lisäksi mm. hammaslääkärissä, aborttiklinikalla, katkaisuhoidossa ja sukellusretkillä. Kokoelmasta löytyy myös ehkä kaikkien aikojen tyrmäävin kuvaus siitä, miten massiivista krapulaa poteva nainen raahautuu ostamaan lisää viinaa. Kun olo on parempi, pesukone laitetaan päälle ja lapset lähetetään kouluun. Tämäntapainen kuvio on Berlinin kertomuksille siinä mielessä tyypillinen, että hän ei kaunistele eikä filtteröi mitään. Kertomusten läpi huokuu, että hänelle on samantekevää, mitä ihmiset hänestä mahdollisesti ajattelevat ja pitävätkö he hänen kuvaamiaan tapahtumia todellisuuspohjaisina vai ei, sillä tärkeintä on hyvä tarina ja sen kertominen.

Berlinin kertomukset ovat kuin asuinhuoneisto, jonka epäjärjestys perustuu täydellisen harkitulle järjestykselle. Lukijana olen jatkuvasti valppaana, sillä (kuvaannollisesti ilmaisten) kylpyhuoneesta saattaa milloin tahansa löytyä sänky ja tyynyn alta kananmunia. Berlinin kyky keikauttaa tarinaansa yllättävillä tavoilla on paitsi taitavaa myös äärimmäisen hurmaavaa ja hän tekee sen jotenkin niin helpon tuntuisesti ja varmoin ranneliikkein, että sitä huomaa olevan ihailusta yhtenään ihan moilasena.

Usein Berlinin kertomukset sisältävät myös aineistoa, joka haastaa sovinnaiset moraalikoodit tai on muutoin odottamatonta ja/tai sillä tapaa sopimatonta, että se pakottaa lukijan tarkastelemaan omia ennakkoluulojaan. Iso rooli kokoelman tarinoissa on alkoholilla, jonka suurkuluttajia ovat paitsi monet novelleiden päähenkilöt, myös heidän äitinsä ja isoisänsä. Kun tosiaan vielä juopottelevat äidin sulavat osaksi itse kirjailijaa ovat asian herättämät tuntemukset vielä muutaman piirun hankalampia.

Siivoojan käsikirjan tarinoille vierasta ei ole sekään, että sille mitä tapahtuu ei löydy mitään - ainakaan kovin ilmeistä - selitystä, kuten novellissa Tohtori H.A. Moynihan, jossa luostarikoulusta erotettu tyttö viettää kesäänsä isoisänsä hammasklinikalla ja joutuu avustamaan tätä hampaiden irti kiskomisessa, kun isoisä halua korvata omat hampaansa valmistamillaan täydellisesti hänen omien hampaidensa kaltaisilla tekohampailla. Tekee mieli kysyä kuin kakkiainen: miks vaan hää sillai tekkee?

Berlinin kertomukset ovat kärpäspapereita, joihin mikä tahansa elämän ilmiö tuntuu asettuvan luontevasti. Yhdeksi lempinovellikseni nousi nimiteos Siivoojan käsikirja, joka tulvii niin raikasta, tarkkaa ja useampaan suuntaan luotaavaa huumoria, että tekisi mieli siteerata sitä sieltä sun täältä, mutta puhukoon nämä alla olevat Maggien siivousohjeet puolestaan.

Kun siivoojaa epäillään varastamisesta:

Joku nainen jossain bridgeseurueessa on pannut liikkeelle huhun, että siivoojan rehellisyyden voi testata jättämällä sinne tänne pieniä, sieviä tuhkakuppeja, joissa on kolikoita. Minun ratkaisuni tähän on se, että lisään entisiin muutaman roposen, jopa kymmenen senttiä.

Kun syyllisyyttä poteva "prostestanttinen kristitty" pakenee TV-ohjelman parin siivoojan tehdessä työtään:

Minä napsautan imurin päälle puoleksi tunniksi (lohdullinen ääni) ja käyn pianon alle pitkäkseni, pölyrätti varmuuden vuoksi kädessäni.

Siivoojan käsikirjassa, kuten monessa muussakin Berlinin kertomuksessa, loppuisku on tehokas ja viimeinen lause kääntää novellista muodostuneen käsityksen ympäri suorastaan carvermaisen nerokkaaseen tapaan.

Lucia Berlinin kertomuksissa valot ja varjot vuorottelevat, ja elämän pulssi sykkii vahvana silloinkin kun novellihenkilöt ovat heikossa hapessa. Berlin on terävä, mutta ei ilkeä. Rehellistä räkää on tässä kokoelmassa siinä määrin, että ei tulisi mielenkään pyyhkiä sitä pois nenäliinalla. Lucia Berlin ei kysy lupaa, vaan kaappaa kainaloonsa.



Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia (2017)
292 sivua
Englanninkielinen alkuteos: A Manual for Cleaning Women
Suomentanut: Kristiina Drews (erityispointsit hyvästä suomennoksesta)
Kustantaja: Aula & Co


PS. Uusimmassa Sivumennen-podcastissa on juttua Berlinin kirjasta ja sen aion kuunnella seuraavaksi




Osallistun tällä postauksella Nipvet-blogin novellihaasteeseen (klik) ja peukutan Siivoojan käsikirja -novellin päähenkilöä




12 kommenttia:

  1. Jo olet taas löytänyt ihan omanlaisensa kirjan, joka heti alkaa kiinnostaa! Ihana sinä! Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä tosiaan on varsin omanlaisensa ja niin hieno, että taivas vieköön. Itse asiassa Berlin on ollut lukulistallani jo ainakin vuoden ja kerran jo melkein ostin englanninkielisen version, mutta jätin sitten kumminkin ostamatta. Sitten tulikin suomennos ja loppu on historiaa eli tässä tapauksessa lukunautintoa.

      Poista
  2. Oi, tätä odotan! Tai se odottaa minua, tuossa sohvan käsinojalla. Ensin luen vain vähän Han Kangia, sitten korkkaan. Sattumoisin on ollutkin aikamoinen novellien nälkä, viime kuussa lukemani Tove Janssonin Bulevardi ja muita kirjoituksia ei vielä tyydyttänyt sitä, koska se oli niin hyvä, että haluan vain lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä luet Han Kangilta? Mulla on Human Acts hyllyssä, mutta en ole sitä vielä lukenut.

      Veikkaan Laura, että Lucia Berlin vie sut mukanaan. Vastustamatonta menoa ja vaikka on tuhatprosenttisesti klisee sanoa, että tämä on jotakin ihan erilaista niin se vaan on. :D

      Poista
    2. Sepä juuri, Human Acts. Olen vasta alussa, mutta vaikuttaa karmaisevalta, vaikuttavalla tavalla.

      Jos ihan vähän aloittaisin tänään tätä Berliniä.

      Poista
    3. Nyt tosiaan haluan kuulla onnistuiko se ihan vähän aloittaminen. Mulla ei onnistunut, vaan sen sijaan meni monta monta kertomusta peräjälkeen. :D

      Poista
  3. Huh, todellakin on tulossa lukuun tämä, toivottavasti pian. Kuulostaa juuri niin hyvältä ja kutkuttavalta kuin etukäteen ajattelinkin ja tekstisi vain vahvistaa ennakko-oletuksiani. Jes!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskallan lupailla, että tämän parissa menee sukat solmuun ja tukka tuiverruksiin. Berlin on ihan huippu. Onneksi hänet löydettiin uudestaan!

      Poista
  4. Tämä on selvästi pakko lukea! Tosin sinun kirjoituksesi kaikista kirjoista ovat niin mielenkiintoisia, että jokainen lukemasi alkaa tuntua kiinnostavalta :) T.P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, että tämä on pakko lukea. :D Ihan harvinaisen ja hirmuisen kiinnostava kirja. Mukava myös kuulla, että tekstini ovat herättäneet kiinnostusta. Kiitos!

      Poista
  5. Hieno suositus. Todella kiinnostavan kuuloinen kirja. Laitoin itseni heti varausjonoon. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä vallan mahtavav kirja. Monenlaista ylistävää sanaa voi tästä puhuessaan käyttää. Toivottavasti saat kirjan pian käsiisi!

      Poista