maanantai 29. toukokuuta 2017

Tiina Raevaara: Veri joka suonissasi virtaa

Onko verellä tunteet? Tai muisti? Jos kaksi ihmistä vaihtaa keskenään verta, vaihtuuko jotain muutakin kuin tuo punainen neste? Haluaisitko, että kokeilemme?

Asetan tälle kirjalle seuraavat varoitukset:

Koukuttavuusvaroitus
Kamaluusvaroitus
Pahojen unien varoitus
Elinvaroitus
Todellisuudenhorjuntavaroitus
Vampyyrivaroitus
Varoitustenkäyttövaroitus

*

Veri joka suonissasi virtaa on kolmas osa tarinasarjaa, jonka aloitti Yö ei saa tulla ja jota jatkoi Korppinaiset. Olen Veren kanssa vähän kummassa tilanteessa, sillä olen lukenut teossarjan aloitusosan, mutta en Korppinaisia. Tällä oli väkisinkin vaikutuksensa siihen, miten tätä Raevaaran uutuusromaania luin ja erityisesti teoksen alkupuolella koin hieman häiritseväksi sen, että sitten viime lukeman on tapahtunut asioita, joista en tiedä, mutta joista jotakin voin Veren perusteella päätellä.

Tiina Raevaarasta on näiden kolmen romaanin myötä kehittynyt täysiverinen (sic!) vaihtoehtoisten todellisuuksien (Alt-Reality) kuvaaja. Veri joka suonissasi virtaa on vauhdikkaanpainavaa nykygotiikkaa, jossa outo ja kumma tunkeutuvat reaalimaailmaan, mutta eivät jää pelkiksi tehokeinoiksi vaan vyöryttävät esiin asioita, joista mieluiten emme tietäisi mitään.

Jos sattuu olemaan herkemmän puoleinen tyyppi (ja tässä kohtaa nostan heti käteni pystyyn) ei kannata tehdä niin kuin minä, joka ensin katsoin pari jaksoa Margaret Atwoodin romaanin Orjattaresi pohjalta tehtyä TV-sarjaa ja luin siihen päälle Verta. Niinpä seuraavana aamuna heräsin silmissäni kuvat romanialaisesta hoitolaitoksesta ja huomasin sanovani puoliääneen: Under his eyes. Tämä tosin nyt aukenee vain niille, jotka ovat ko. tv-sarjaa katsoneet ja on samalla vinkki tehdä niin heti paikalla, sillä Orjattaresi on parasta (ja ahdistavintakin) juuri nyt.

Vahvasti tämän päivän todellisuuden kääntöpuoleen  käy kiinni myös Veri, jossa Johannes lähtee Romaniaan etsimään ikirakastettuaan Aaloa, joka on vakavasti sairas ja kenties olemassakin vain Johanneksen pään sisällä. Rakkaus ja kuolema - niillä on tapana saada kummia muotoja, eikä Johanneksen tilannetta yhtään helpota se, että hänen avioliittonsa nitisee ja hän yhden poikansa menetettyään on vaarassa menettää toisenkin.

Romanian valinta Veressä kuvatun 4eon-hoitolaitoksen sijaintipaikaksi on Raevaaralta erinomainen veto, sillä sen myötä herää henkiin tämän maan rikas vampyyriperinne. Maan kuvaus on niin kiinnostavaa, että haluaisin ryhtyä Dracula-turistiksi heti paikalla, jos uskaltaisin. Luultavasti en kuitenkaan ole tarpeeksi rohkea, sillä ajatus joutumisesta romanialaiseen sairaalaan nostaa tämän romaanin luettuani pelkokäyrän pahasti verenpunaisen puolelle.

Raevaaran teossarja on kaikin puolin valmis konsepti ja suorastaan huutaa pääsyä kansainväliseen levitykseen. Tässä meillä nyt on suomi-kummaa, jota pikimmiten pitäisi kääntää myös ulkomaalaisten lukijoiden ulottuville. Elokuvanakin tämä teossarja on helppo mielessään nähdä, vaikka en olekaan varma, rohkenisinko sitä katsoa. Erityisesti Veren Romania-osuus nimittäin sisältää kuvastoa, joka polttaa itsensä verkkokalvoille pysyvän tuntuisesti. Jostakin muistini uumenista nousee Verta lukiessani pinnalle Lars von Trierin ohjaama tv-sarja Valtakunta (Riget).

Veri on medikalisaation paise, jota ihmisen narsismi ruokkii tekojensa seurauksista välittämättä. Sen voi kuitata nerokkaana fiktiona, mutta se, mistä tämä romaani kertoo on siitä huolimatta muodossa tai toisessa totta tälläkin hetkellä. Raevaara yhdistää nerokkaasti vetävän tarinan ja todellisuuden vaietumman puolen. Tätä tarinaa ei voi kuitata sanomalla, että onneksi mitään tällaista ei oikeasti tapahdu.


Raevaara Tiina: Veri joka suonissasi virtaa (2017)
304 sivua
Kustantaja: LIKE (arvostelukappale)


22 kommenttia:

  1. No voi että, kyllä nyt taas annoit yhden syyn lisää tarttua tähän sarjaan. Minullekin tuo Veri tipahti käsiin pyytämättä ja yllättäen, mutta en ole siihen vielä tarttunut kun on nuo molemmat edelliset kirjat lukematta. Kirjamessuilla kuuntelin Raevaaraa kertomassa Korppinaisista. Se kuulosti todella kiinnostavalta, mutta en siihenkään tarttunut kun oli tuo Yö lukematta. Nyt ei parane odottaa enää kauaa ettei ehdi tulla taas uutta osaa. Muistan Raevaaran puhuneen Korppinaisten yhteydessä tuosta hoitolaitoksesta, joka oli ilmeisesti isossa osassa jo siinä kirjassa. Uskaltaisinkohan tarttua tähän sarjaan valoisina kesäiltoina saaristossa..

    VastaaPoista
  2. Mua kyllä nyt harmittaa, että en ollut lukenut tätä ennen Korppinaisia. Mikään ei tietysti estä lukemasta sitä tämän kirjan jälkeen, mutta se ei ole sama asia. Sinänsä minusta ei ole mahdotonta lukea tätä kirjaa vaikka yksistäänkin. Se, ettei aiempia juttuja tiedä ei ole tässä mikään ylitsepääsemätön esten.

    Valoisista kesäilloista en sano mitään, mutta elokuun pimeneviin iltoihin tämä sopisi hyvin. Mutta joo, kuka nyt niin kauan jaksaisi odottaa. :D

    VastaaPoista
  3. Jaa-a, kuulostaa aika rajulta, ehkä ei juuri nyt, sinne elokuun draculakuutamoihin voisin säästää.... Ymmärsinkö oikein, elinkauppaa? Jostain (en muista mistä) olen lukenut kaameita juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raju kyllä, mutta ei kuitenkaan raaka. Pelottavakin kyllä, mutta riippu paljon lukijasta, miten hän omat pelkonsa näkee ja mieltää. Hurjan kiinnostava maailma. Voi että kun toivon, että näitä käännettäisiin. Jotain vähän sen tyyppistä on kuin P.I. Jääskeläisellä, jonka kirjoista ainakin on maailmallakin innostuttu.

      Poista
  4. En ole lukenut Raevaaran tuotantoa ollenkaan, mutta muistan nähneeni Korppinaiset useammankin kerran kirjakauppojen hyllyillä aikoinaan. En ole ollut alunperin varma, mistä näissä teoksissa on kyse (tai että ne ovat osa trilogiaa), mutta nyt minua on alkanut kiinnostaa kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hande ihana tilanne. Sulla on hyvää lukemista odottamassa. :D Varmaan itsekin luen tuon Korppinaiset jossain vaiheessa, kun se on jäänyt välistä. Olen itsekin mieltänyt nämä trilogiaksi, mutta tarkemmin ajatellen, en kyllä tiedä, olisiko tähän sarjaan mahdollisesti tulossa lisää.

      Poista
  5. Olen kaikki kolme trilogian osaa lukenut ja ne ovat johdatelleet minut vähän erilaisemman kirjallisuuden pariin (suomi-kumman kentis?) kuin mitä normaalisti joskus taannoin luin. Mahtava sarja<3 Aloitin itseasiassa juuri Paula Silvosen Nukkemestarin, jossa on samaa tunnelmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtava sarja tosiaankin. Tuo Paula Silvosen kirja on mulle vieras, mutta laitanpa mieleeni vastaisuuden varalle. Jotenkin optimisesti ajattelen, että tämä Raevaaran tyyli tai laajemmin Suomikumma voisi olla se tyyli, jolla meidän kirjailijat voisi breikata maailmalla. Toivotaan niin!

      Poista
  6. Luin tätä vähän alusta meidän ääneenlukupiirissä ja ajattelin lukea kokonaankin jossain vaiheessa. Minulle tuli yllätyksenä että tämä on trilogian kolmas osa (ja on tämä, googlettelin taustatietoa ennen lukupiiriä) mutta hyvä jos toimii itsekseenkin. Jostain syystä haluaisin nyt kauheasti lukea tämän nyt heti, luen sitten muut osat "takautumina" jos innostun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin itse asiassa lukiessa miettiä tuota puolta, että voisinko tämän kirjan lukea, vaikka ei ole aiempia osia lukenut. Itse olin lukenut ekan osan, joten päähenkilö ja maailmankuva olivat jossain määrin tuttuja, mutta luulisin kyllä, että tähän pääsee käsiksi ilman ennakkotietojakin. Kirjassa on muutoinkin asioita, jotka eivät saa varsinaisesti selitystään.

      Haluaisin nähdä ääneenlukupiiriläisten ilmeet erityisesti tämän kirjan muutamissa kohdissa. Pääsenkö kärpäseksi kattoon?

      Poista
  7. Hienoa! Siis siksi että ostin pari kuukautta sitten alesta Raevaaran Yö ei saa tulla. En tiennytkään että se on trilogian aloitus, enkä näköjään edes kunnolla mitä genreä sen edustaa. Jännää että vastassa onkin jotain näin jännää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännää ja hieman pelottavaakin. Tänään juuri työasioissa tutkin Bukarestin karttaa ja se niin sanotusti rupesi elämään, kun olin tämän Raevaaran kirjan juuri lukenut.

      Poista
  8. En ole Raevaaran kirjoja vielä lukenut, mutta olen lukenut hänen fiksuja kolumnejaan Suomen Kuvalehden Tarinoita tieteestä -palstalta. Kirjailija siis kiinnostaa taustansa vuoksi. En tiedä, onko tämä trilogia ihan minun tyylistäni kirjallisuutta, mutta alkoi silti vähän houkuttaa. Toivottavasti huutoon vastataan ja Raevaara saa myös kansainvälistä huomiota!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähtökohtaisesti tämä ei taida olla minunkaan tyylistä kirjallisuutta, mutta Raevaara vaan on niin taitava, että sitä humpsahtaa tarinaan ja sekin onkin menoa sitten. Varsinkin juuri tämä kirja oli kyllä hurja pakkaus. Suosittelen!

      Poista
  9. Kuulostaapa kiinnostavalta ja jo varoitusten perusteella houkuttelevalta. Tämä on minulla pinossa odottamassa, mutta vielä ei ole tullut otollista hetkeä. Tykkäsin Raevaaran aiemmasta romaanista todella paljon, joten odotukset ovat korkealla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amma, kun on ollut puhetta nykydekkarien julmuuksista, niin Raevaara sitten taas kirjoittaa älykkäästi ja tässäkin on sellanen goottilainen taso, joka tekee kirjan vastaanotosta ihan erilaisen jutun siitä huolimatta, että tässä on aika hurjiakin asioita. Niissä on myös enemmän yhteiskunnallinen aspekti, eikä vaan yritystä kauhistuttaa lukijaa.

      Poista
  10. En ole lukenut Raevaaraa eivätkä nuo varoituksesi - erityisesti pahojen unien varoitus ja vampyyrivaroitus - varsinaisesti houkuttele minua kirjan/sarjan pariin, vaikka postauksesi onkin aivan loistava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua taas gotiikka on kiinnostanut paljonkin mm. opiskeluaikana (tutkimusmielessäkin) ja tulkitsen tämän kirjan jonkinlaiseksi moderniksi gotiikaksi. Kiitos Tuulevi kauniista sanoistasi.

      Poista
  11. Olin niin toivonut lukevani, että tämän Raevaarab kirjan voinlukea vaikkei kahta aikaisempaa sarjan teosta olisikaan lukenut. Nyt siis vahvistui, että suoraan tähän uusimpaan ei kannata hypätä. Raevaara kuitenkin kiinnostaa kovasti ja suomi-kummaan pitäisi (kai) tutustua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Airi, en kyllä sanoisi, että tätä ei voi lukea, jos ei ole lukenut aiempia. Minulla vaan oli sikäli vähän hassu tilanne, että olin lukenut ykkösosan, mutta en kakkosta. Noin yleensä kyllä itse lukiessani tykkään lukea järjestyksessä, mutta Raevaaraan tutustumisen voi kyllä aloittaa tästäkin teoksesta.

      Poista
  12. No tämäpä kuulostaa aivan sopivalta kesälomalukemiselta. Täytyypä hankkia pikapuoliin sarjan ensimmäinen osa käsiini. Minä olen sillä tavalla rajoittunut ja tapoihini jumittunut, että ärsyynnyn suunnattomasto, jollen saakaan luettua sarjan osia "oikeassa" järjestyksessä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä sopii hyvin kesään. Ja syksyyn ja talveen ja kevääseen. :D
      Joo mulla on vähän toi sama, että tykkään lukea järjestyksessä. Olisi hirmun kiva verrata, miltä joku kirjasarja tuntuu, jos sen a) lukee järjesteyksessä b) lukee epäjärjestyksessä. Harmi vaan, että tätä ideaa ei ole mahdollista toteuttaa. :D

      Poista