tiistai 14. maaliskuuta 2017

PÄIVITYS RUNOHAASTEESEEN - "Viini lasissa kuin veistos"* - RUNOHAASTE 6.1.-31.12.2017 - #runo100




Päivitys runohaasteeseen 14.3.2017:


Runohaaste jatkuu koko vuoden eli 31.12.2017 asti. Lisäksi julkaisen vuoden 2018 alkupäivinä uuden runohaasteen, jonka yksityiskohdat ovat mietinnässä. Sen voin luvata, että jotain jännää on tulossa.

Olen saanut runohaasteesta paljon myönteistä palautetta ja aika moni on myös rohkaistunut bloggaamaan runoista. Onpa runoja lukeneet myös ihmiset, joille ne aiemmin ovat olleet hyvin vieraita.


Omalla kohdallani on käynyt niin, että romaanit ovat välillä vallan meinanneet jäädä sivuun, kun runoinnostus on ollut niin kova. Yksi syy haasteen jatkamiselle ja uuden haasteen luomiselle onkin se, että haluan tehdä runojen lukemisesta (ja niistä kirjoittamisesta) elämäntavan. Nykyisin aloitan päiväni aina niin, että heti aamukahvilla luen muutaman runon, jotta varmasti ei mene päivääkään, jolloin en runoja lukisi.

Haasteen säännöistä vielä sen verran, että vaikka alunperin ajattelin, että laskisimme luettujen runojen määrän on se ainakin omalla kohdallani käynyt mahdottomaksi, koska luen runoja milloin mistäkin. Tämän vuoksi olen muuttanut sääntöä niin, että laskemme luettujen kokoelmien määrän. Toki jos joku pystyy laskemaan lukemiensa yksittäisen runojen määrän, niin se tottakai sopii myös.

Uudet haasteosallistujat ovat tervetulleita!

Muistakaa myös Suomi on runo -sivusto (klik), jossa Suomen juhlavuoden kunniaksi julkaistaan uusi runo aina maanantaisin.



* * *

"Minä en lue runoja. Ne on niin vaikeita, että en ymmärrä niitä. En osaa sanoa niistä mitään." Kuinkakohan monta kertaa olenkaan edellä olevat lauseet kuullut. Joka tapauksessa liian monta. Aivan liian monta kertaa olen myös jättänyt  kirjoittamatta runoista juurikin siksi, että koen, että en osaa tehdä niille oikeutta.

Tänä vuonna on paljon kirjallisia juttuja menossa. Luetaan romaaneja. Moni suomalainen klassikko tekee lukijoiden käsissä uuden tulemisensa. Luetaan novelleja. Novellihaasteen myötä toivottavasti enemmän kuin aikaisemmin. Vaan runo? Missä on runo? Liian usein muiden lajien alla puristuksissa. Senpä vuoksi lanseeraan runohaasteen siitä huolimatta, että vallalla lienee jo haasteähky. Minun on kuitenkin kovin vaikea ottaa sinua tosissani, jos väität, että et muutamassa kuukaudessa ehdi lukemaan edes yhtä runoa. Eri asia tietysti on, jos runot eivät ollenkaan kiinnosta.

Suomi 100 -vuoden kunniaksi runohaasteessa luetaan itsenäisyytemme aikana julkaistuja suomalaisten runoilijoiden runoja. Niitä voi lukea vaikkapa yhden päivässä illan päätteeksi tai aamun aloitukseksi tai meditoida runon avulla keskellä päivää.

Haasteen tarkoituksena on runojen lukemisen lisäksi päästä eroon ajatuksesta, että runojen lukeminen ja ymmärtäminen on vaikeaa. Mitä on ymmärtäminen? Mitä on oikein ymmärtäminen? Kuka sen määrittää, milloin on ymmärretty ja oikein ymmärretty? Ei kukaan. Tekisi mieleni sanoa, että ymmärtäminen on yliarvostettua. Runoista, kuten taiteesta ylipäätäänkin, voi oikein hyvin nauttia, vaikka koettua ei pystyisikään täsmällisesti sanallistamaan. Me itse olemme niitä pahimpia esteitä, jotka estävät meitä runoja lähestymästä.  

Runohaaste alkaa tänään ja on voimassa aina 30.6.2017 31.12.2017 asti, jolloin julkaisen koostepostauksen, johon jokainen voi omat runopostauksensa linkittää. Jos kirjoittaminen runoista tuntuu ylivoimaiselta riittää, että lasket, kuinka monta runoa haasteen aikana olet lukenut ja ilmoitat tämän luvun koontipostaukseen.

Toivon, että runot synnyttävät keskustelua. Että ne olisivat kohtauspaikka, jossa voimme tavata ja niille antautua. Että ne olisivat uusia ovia ja huoneita. Huonekaluja, joille ei ole vielä keksitty nimeä.

Runohaasteen hashtag on #runo100 ja haaste toimii myös vielä suunnitteluvaiheessa olevan 6.7.2017 järjestettävän kirjabloggarien runotapahtuman tukiprojektina. Itse tulen kommentoimaan lukemiani runoja myös blogini Facebook-sivulla ja Twitterissä (ks. blogini oikeassa reunassa oleva palkki), joten kannattaa pitää silmällä myös niitä.

Olet tervetullut mukaan runohaasteeseen, vaikka sinulla ei olisi omaa blogia. Riittää, kun ilmoitat lukemiesi runokokoelmien määrän joko blogini koostepostauksessa tai blogini facebook-sivulla tai twitterissä.


Älä epäröi. Ole rohkea, sillä rohkea sinä olet. Lue runo ja vaikutu. Puhu ja kirjoita siitä, mitä luit. 


Tervetuloa mukaan!


PS. Jokaista haasteeseen ilmoittautunutta juhlistaakseni luen yhden runon, josta laitan parin rivin sitaatin toivottaessaeni hänet tervetulleeksi haasteeseen.



* Otsikossa oleva lause "Viini lasissa kuin veistos" on peräisin Sirkka Turkan runokokoelmasta Tule takaisin, pikku Sheba (Tammi, 1986)

108 kommenttia:

  1. Spefirunoja ei ole kovinkaan paljoa tarjolla, mutta olen mukana haasteessa Taikakirjaimissa ja ainakin yhden luen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa Raija.

      "Puhu kerrankin
      maailmasta suoraan,
      runoilijan kynä"
      (Lauri Otonkoski: Paossa)

      Poista
  2. Eiköhän tähän tule osallistuttua, kun tuota Hemmeriä ja Kupiaista oli tarkoitus lukea muutenkin, ehkä myös Juvosta ja Sarkiaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa!

      "Nyt on jos koskaan aika siivota Helikon;
      viedä Emathian sotaorhit tanterelle
      ja lasketella roomalaisleirimme päälliköitten censusta."
      (Ezra Pound; Personae - valitut runot)

      Poista
    2. Anteeksi hdcanis, heti meni pieleen, kun valitsin sulle Ezra Poundia, vaikka piti olla kotimaista. Uusi yritys.

      "Ei toiset ne silmin
      näe sieluusi syvin,
      käsin koskevat kylmin,
      ei hellin ja hyvin."
      (Kaarlo Sarkia - kokoelma Runot)

      Poista
    3. Kyllä tuo Pound-sitaattikin on varsin mukava (ja on ollut tarkoitus jossain vaiheessa tutustua mutta on aina ollut vähän liian uhkaavan vaikean oloinen...)

      Poista
    4. No hyvä ettei haitannut. Olin niin fiiliksissä, että meni koordinaatit pyrstölleen heti kättelyssä. Jotenkin tuntui, että Pound vois olla sulle.

      Poista
  3. Viime aikoina runojen lukeminen on jäänyt vähemmälle, joten tämä haaste tuli oivaan saumaan. Mukana siis, omasta hyllystä löytyy useampi kokoelma ja niillä pääse jo hyvin alkuun. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa!

      "Miten kohtalon-ilmavaa!
      miten
      kivikovia kolmioita"
      (Rakel Liehu: Kubisseja)

      Poista
  4. Voiu että, samaa olen minäkin miettinyt, että missä runot? Miksen itse enää lue niitä? Miksi monet "pelkäävät" runoja ja ajattelevat, että pitäisi olla jotenkin yli-ihminen niitä ymmärtääkseen.
    Olen nuorempana lukenut paljon runoja, mutta jotenkin ne ovat jääneet, enkä ole kertaakaan blogannut runoteoksesta. Lähden innolla mukaan haasteeseen! Hieno idea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että kuvaamasi tilanne on aika yleinen. Nyt käännämme suuntaa. :D Tervetuloa!

      "Taivas kolhittua peltiä,
      savut nousevat vielä suoraan,
      mutta viisaat miehet lukevat jo ajan merkkejä.
      Onnemme on haurasta kuin paperiraha."
      (Jarkko Laine - Arto Mellerin toimittamassa kokoelmassa "70-luvun nuori runo")

      Poista
  5. Pakko tarttua haasteeseen, koska luen runoja aivan liian vähän. Vinkkisi lukea esimerkiksi aamun alkajaisiksi runo, on todella loistava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä aika kätevä tapa. Tervetuloa!

      "Kuka metsissä illoin huutaa?
      Kenen valitus kaukaa soi?
      Se soi kuin naisen itku.
      Kuka siellä vaikeroi?"
      (Lauri Pohjanpää - Valitut runot)

      Poista
  6. No niin, johan on napakka aloitus, että menee selittelijöiltä luut kurkkuun! Hyvä Omppu! Aina vedotaan tuohon, ettei ymmärrä. Oikeasti se vain kiertoilmaisu, ettei pidä tai jaksa. Em tiedä, tuleeko sinulle yllärinä, mutta olen kirjoittanut blogissani runoista. Samalla olen myös muistanut korostaa, etten ole niitä ymmärtänyt ja vielä anteeksipyynnöt päälle ;) Mutta osallistunko tähän haasteeseen. Onko stressiin vetoaminen onneton tekosyy?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, tuota samaa olen miettinyt. Onko niin, että ei vaan kehtaa sanoa, että ei tykkää runoista. Että runot on jotakin, joista tykkäämisen ihmiset kuitenkin kokevat hienona ja siksi eivät sano asiaa suoraan. En tiedä. Älä nyt hyvä ihminen pyytele anteeksi, kyllä meistä jokainen ymmärtää runoja ihan riittävästi.

      En tietenkään halua ketään painostaa osallistumaan. Itse en kovin helposti koe stressiä haasteista, joten teet niin kuin sinusta parhaalta tuntuu ja jos nyt tuntuu siltä, että stressaa liikaa, niin myöhemmin ehtii vielä. Laitan sulle kuitenkin pari säettä.

      "Kun istun ja odotan
      saan vieraaksi heidän vieraansa, itseni myös."
      (Mirkka Rekola - Runot 1954-1978)


      Poista
  7. Minäkin voisin uskaltautua tarttumaan haasteeseen. Itsekin huomaan usein, ettei runoja juurikaan tule luettua, ja vielä vähemmän niistä uskaltautuu kirjoittamaan. Mutta ehkä tässä olisi hyvä kannustin kokeilemaan! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on just sitä kannustusta, kyllä me yhdessä pystytään.Tervetuloa!

      "Aurinko sydämessäni
      päässäni veitsenterävä jälki
      saatoins sokaista ja viiltää
      ystävänikin."
      (Kirsti Simonsuuri - Murattikaide)

      Poista
  8. Vielä kysyn, voiko blogissa käyttää merkintää #runo? Mitä tapahtuu, räjähtääkö tietokone?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hmm... pulman pistit. Olen kyllä käyttänyt kyseistä häsää, eikä mun kone ole räjähtynyt. Se ei tietenkään takaa, etteikö sun kone silti saattaisi räjähtää. :D

      Poista
  9. Ihan mahtavaa, että runous nostetaan blogeissa esille, kiitos siitä! Ehdottomasti olen mukana tässä haasteessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Runous jää kovin usein muiden lajien jalkoihin. Nyt on runouden vuoro. Tervetuloa!

      "Tulee yö. Hyvin pimeä.
      On niin lähellä näitä puita."
      (Mirkka Rekola - Kohtaamispaikka vuosi)

      Poista
  10. Anna jokainen päivä jotain pientä
    yksi lämmin halaus
    ohimenevä hyväksyvä katse
    hiljainen kaunis kiitos
    - pieni pala taivasta
    anna jokainen päivä jotain pientä

    Aloitan runohaasteen tällä Tomi Parkkisen runolla. Tämähän houkuttelee meitä antamaan itsestämme jotain pientä toiselle ihmiselle. Sen asian ei tarvitse olla suuri. Tällainen pieni ele voi tarvitsevalle olla pieni pala taivasta, juuri se asia mikä tekee elämästä helpomman elää.

    Kiitos Omppu tästä runohaasteesta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mai runosta. Parkkisen runo puhuttelee ja sisältää hienon neuvon. Kätketään se sydämiimme ja pyritään noudattamaan. Tervetuloa!

      "Mitä työtä on luovaa
      käsi lähtevä suorittamaan,
      käsi tuo, joka muovaa
      minun ruumiini tuskastaan?"
      (Aale Tynni - Lehtimaja)

      Poista
  11. Voi kun olisit venyttänyt haastetta 6.7 asti - vaan ei haitta, hieno on! Juuri tuo on minunkin agendani, eli madaltaa runon lukemisen kynnystä. Siksi on runo, siksi on myös selkoruno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, haaste päättyy tarkoituksella nimenomaan hieman ennen Runotapahtuman päivää. Kiva, että meillä on sama agenda. :D

      "Neliöidä ympyrä, mikä särmien paljous,
      ja taas aloittaa alusta, kirjoittaa usvalla"
      (Eeva-Liisa Manner: Jos suru savuaisi)

      Poista
  12. Tämä vielä: olen siis haasteessa mukana ja tarvittaessa myös pistämässä pystyyn runopäivää 6.7.

    VastaaPoista
  13. Tätä haastetta en pysty ohittamaan. Mukana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä onkin tarkoitettu pysähdyspaikaksi. :D Tervetuloa!

      "Usva nousee piipuista
      ja koirankopeista."
      (Sirkka Turkka: Kaunis hallitsija)

      Poista
  14. Minusta runot ovat ihania, ja parhaita ovat ne, joita ei ymmärrä. Ymmärtäminen ei olekaan se pointti runossa, vaan elämys, fiilis, tunnelma, mietiskely jne! Mutta jostain kumman syystä aika harvoin silti tulee runoja luettua... Tämä asia on korjattava pikaisesti :) Yritän osallistua haasteeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksyn Lehti, tuntuu että meistä monella on jonkinlainen ymmärtämisen "pakkomielle." Mistäköhän se on peräisin. Olen itsekin niin monesti jättänyt kirjoittamatta runoista. En ole löytänyt tapaa kirjoittaa niistä. Tervetuloa!

      "Se on menoa nyt
      mutta plankton luottaa vielä"
      (Heidi Liehu: Meillä on silmät)

      Poista
  15. Minussa ajatus siitä, että runoja pitäisi jotenkin ”ymmärtää” heräsi varmaan nuoruuden opiskeluaikoina: tuntui, että runoja pitäisi osata lukea jotenkin ”oikein”. Sittemmin ajatuksen typeryys on tietysti todentunut monet kerrat, mutta ehkä sen syntymistä ei silloisella elämänkokemuksella ja tuossa kontekstissa voinut välttää. Nykyään voin onneksi lempeästi naurahdella silloiselle runonlukijan(kin :)) epävarmuudelleni.

    Varmasti olen kyllä vielä melko viime aikoinakin tullut sanoneeksi, etten runoja välttämättä ymmärrä. Luulen kuitenkin, että nyt tuohon käsitteeseen sisältyy ennen kaikkea halua lukea runoja juuri sillä minulle omalla ja oikealla tavalla, vähät välittää siitä miten runoja ”pitäisi” lukea ja ymmärtää. On kauhistuttava ajatus, että runoja saisivat ja voisivat lukea vain tietynlaiset, niitä ”oikein ymmärtävät” lukijat. Ja juuri runouden lukemisen kohdalla saa minusta erityisen voimakkaasti korostua tunne, elämys, mielenliikkeiden vapaus.

    Haasteesi on hieno ja tervetullut, tälläkin kertaa. Omalta kohdaltani taidan tämän nyt silti jättää väliin, koska runoja en halua laskea, tiedän jo heti alkuunsa että se häiritsisi sitä miten niitä luen. Varaan silti oikeuden muuttaa mieltäni, jos kirjanpito alkaakin yllättäen houkuttaa :) Toivotan runsasta ja antoisaa runohaasteilua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin mietin, että voisiko tuo ajatus omalla kohdalla olla perua opiskeluajoilta, mutta niin ei kyllä ole. Olin mukana Jounin Inkalan vetämässä runopraktikumissa ja Jounihan on aivan ihana tyyppi sen lisäksi että on taitava runoilija. Hän korosti juuri sitä, että jokainen näkee tavallaan, eikä ollut mitään sellaista, että pitäisi ymmärtää jotenkin oikein. Kirjoitimme aina yhdestä kokoelmasta/viikko ja silloin se tuntui luontevalta. Olen vaan sitten menettänyt tuon luontevuuden myöhemmin.

      Arvostan kyllä niitä ihmisiä, joilla on suuri runoudenymmärrys ja jotka näkevät runojen/runoilijoiden välisiä yhteyksiä tyylillisesti ja muilla tavaoin, mutta ei se ole mikään oikeassaolemiskysymys, vaan enemminkin tietämystä, jonka he ovat hankkineet pitkään runoja lukemalla.

      Ehkä on myös sitä (ajattelen ääneen), että runoa ei pysty ottamaan yhtä lailla haltuun ja kontrolliin kuin proosatekstiä. Onhan vierastusta myös novelleja kohtaan. No en tiedä, tuo tuli nyt tässä kirjoittaessani mieleen:

      Kuten aiemminkin olen sanonut, niin arvostan kykyäsi priorisoida. Vinkkinä sen verran, että jos lukee yhden kokoelman niin voi siitä myöhemmin laskea runojen määrän. Tuota määrää tarvitaan vaan siihen, että saada lopputulos, joka toivon mukaan on mahtavan iso luku. Elikkäs jos mielesi muuttuu, niin olet aina tervetullut mukaan.

      Suljen nyt oven, mutta en laita sitä lukkoon. Kiitos Katja.

      Ja laitan kummiskin "runopalan"

      "Tahdon kaikkien tulevan luokseni,
      tahdon kaikkien kuulevan,
      kuinka sydämeni lyö."
      (Edith Södergran - Mysteerio, kokoelmassa Kultaiset linnut)

      Poista
    2. Pakko vielä kuormittaa sinua lisäpölinöillä :) Minulla tuo opiskeluaikoina kehkeytynyt ajatus/kokemus perustui varmaan aika pitkälti siihen teoriaan, jolla runous yhtä äkkiä "piti" kehystää. Tuntui konstikkaalta saada siitä otetta ja ryhtyä operoimaan runoutta tieteellisillä käsitteillä sen sijaan että sitä vain hengittelisi. Myöhemmin olen kyllä paremmin ymmärtänyt myös (siis myös, ei vain :)) tuon käsitteistön ja ylipäätään teoreettisen viitekehysten arvon, sen mitä kaikkea lisää ne voivat runouden lukemiseen antaa.

      Erittäin hyvin muotoilet tuossa toisessa kappaleessa ajatuksesi, jonka kuta kuinkin juuri noin koen myös omakseni. Minäkin arvostan muun muassa kykyä lukea runoja niiden laajempaa kontekstia vasten. Mutta kyllä, runouden lukeminen on ja saa olla ja sen pitääkin olla monenlaista, monenlaisten lukijoiden kautta tapahtuvaa.

      Ja Omppu, hih, tuollaiseen laskemiseen tämäkin vastarannankiiski sentään kykenee :) Mutta kun luen runoja melko paljon myös sillä tavalla sieltä täältä maistellen ja hengitellen, näin muun muassa vanhoja rakkauksiani. Tietysti voisin kääntää tämän niin, että laskisin mukaan vain sellaisia kokoelmia, joita luen esim. ensi kertaa ja juuri tätä varten - ja ehkäpä se olisi tässä enemmän tarkoituskin :) Kiitos jos pidät oven lukitsematta, katsotaan jos vielä myöhemmin siihen sittenkin koputtelen :)

      Ja oi, kiitos runopalasta. Että sainkin juuri Edithiä <3 Otan sen mukaani hiljalleen hämärtyvään iltapäivään ja samalla ajatuksen sinusta <3

      Poista
    3. Katja, et pystyisi kuormittamaan, vaikka yrittäisit (piti tässä vaan välillä tehdä vähän muita juttuja). Luulen, että olemme olleet hyvin eri tyyppisessä "runo-opetuksessa" ja samoin luulen, että monen muun vetämällä kurssilla olisi ollut toisin kuin tuolla Jouni Inkalan kurssilla. Minulle jäi ainakin siitä tunne, että hän halusi saada meidät rakastamaan runoja.

      Luin tuossa äsken Kailasta. Kokoelmasta on helppo laskea määrä, kun runot on otsikoitu ja ne on lueteltu teoksen lopuksi. Innostuin Kailaan myötä mitallisesta runosta. En olekaan niitä lukenut pitkään aikaan.

      Tavallaanhan sinä olet mukana haasteessa, koska luet runoja. Tärkeintä, että luet. Muut jutut tulee sen jälkeen. Jos haluat jonkun lukumäärän kesäkuussa ilmoittaa, niin hienoa. Jos siltä ei tunnu, niin hätiä mitiä.

      Jotenkin tuo Edithin kirja hyppäsi heti ylemmäs, kun aloin kirjoittaa vastausta kommenttiisi. :D

      Poista
  16. Mukana haasteessa
    Kuin savukaasupäästö saasteessa
    (Tykkään punoa
    Ontuvaa runoa)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wau! Mukavaa, että haasteessa on mukana myös Punoja. :D Tervetuloa.

      "huh hah noh met het net kot höh nöh
      emä soh tue osu öhö äly sai yöt hah"
      (Väinö Kirstinä - LYH. Kokoelmassa Runoj 1958-1977)

      Poista
  17. Mukana! Ehdin aloittaa runokokoelmien kanssa ehkä helmikuussa, koska nyt tammikuun loppuun mennessä olen tavalla tai toisella sitoutunut bloggaamaan tietyistä romaaneista. Yksi niistä on vieläpä se Alastalo... :D Mulla on tosi iso kynnys blogata runokokoelmista, vaikka niitä luenkin, sillä olen jotenkin saanut päähäni että runoista järkevää kritiikkitekstiä kirjoittaakseen pitäisi olla kirjallisuudentutkija. Tikkasen teoksesta uskalsin kyllä kirjoittaa, mutta se on melko proosamaista ja aiheet tulivat selkeästi esille...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein hyvin ehtii aloittamaan helmikuussa. Itse asiassa sulle pitäis antaa erityislisäaikaa, kun sulla on toi Alastalo-projekti. Näemmä sullakin on tuo sama harha kuin meistä niin monella. Nyt sille kyytiä. :D

      "tämä on sosiologinen tutkimus jossa on voittaja
      tilastollinen keskiarvo parhaudesta
      onnellisuuden pyhä geometria kohoaa elämän kruunapuolella
      ja klaavasta, siitä eivät puhu kuin mielenvikaiset joiden kuu on juustoa"

      (Susinukke Kosola - nimetön, lähde: http://kiila.eu/wordpress/?page_id=1272

      Poista
  18. Kiitos aktiivinen Omppu - hyvä nimi myös <3
    En lue, enkä ymmärrä,
    kohta luen, ehkä ymmärrän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan tässä nyt kyllä hengästyttää, niin paljon kaikkea kivaa. Tervetuloa!

      "Hyvät kuulijat, tarkoin katsokaa
      tätä nestettä pullossa kimaltavaa.
      Joka hetki se vaihtaa väriään.
      Tämä neste on elämä nimeltään."

      (Uuno Kailas - Eräs analyysi, Kokoelmassa Runoja)

      Poista
  19. Hyvä haaste taas! Eikö sitä nyt muutaman runon tosiaan aina ehdi. :) Luen runoja silloin tällöin ja kirjoitankin niistä. Sanoin jossain aiemminkin, että eihän siihen sen kummempaa asiantuntemusta tarvita kuin kirjoista bloggaamiseen muutenkaan. Riittää että on omien vaikutelmiensa ja luetusta heränneiden ajatustensa asiantuntija. :)

    Nautiskelen runouteni mieluiten lyhyenä versiona, sellaisena jossa ajatuksia/hetkiä/mitä milloinkin on taidolla tiivistetty vähiin sanoihin. Monisanaisempi ja tulkinnanvaraisempi houkuttaa vähemmän, mutta riippuu toki tapauksesta. Välillä voi nauttia vaikkei mitään ymmärtäisikään, joskus olen sulkenut kirjan turhautuneena saamatta irti yhtään mitään.

    Erityisesti runoja arasteleville vinkeiksi muutama helposti lähestyttävä suosikkini, joita lukiessa saa ihan suosiolla keskittyä nautiskeluun eikä ymmärtämiseen:

    Pertti Nieminen: Maailma pitäisi aloittaa alusta (lastenlapsia, puutarhaa, maailmanmenoa)
    Anni Sinnemäki & Milka Alanen: Sokeana hetkenä (Ultra Bra -lyriikkaa ym)
    Jonna Ruuska: Kuovin huuto (luontoa ja vuodenkiertoa)
    Arto Lapin mitallisten runojen kokoelmat, esim. Harakan paja (hetkiä ja havaintoja monenlaisista aihepiireistä)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu, kiitos paljon noista vinkeistä. Toivottavasti ihmiset huomaavat ne. Aivan mainio ajatus tarjottavaksi luettavaksi runoja, joihin on helppo päästä sisään. Tervetuloa mukaan!

      "Toistensa silmissä he ovat pienet."

      (Mirkka Rekola - Muistikirja)

      Poista
  20. Erinomaista! Olen ihmetellyt, minne ovat runot jääneet Helmet-haasteestakin. Pitääkö runoja ymmärtää? Pitääkö kirjallisuutta ymmärtää? Taidetta? Musiikkia? Entä jos antaisi niiden vain viedä? (Ja sieltä se hiipii ymmärtäminenkin, vähitellen...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmet-haasteessa on joitakin kohtia joihin pystyy valitsemaan runokokoelman. Menee ujuttamiseksi ja tulee mieleen, miten Viikilä ujutti runoutta romaaniinsa. On kyllä kumma, miten runous niin helposti aina jätetään syrjään. No, me Parannamme nyt tilannetta :D Tervetuloa!

      ”Polut kohisevat
      ei minussa ole enää kohtaa jota vesi ei olisi koskettanut”

      (Riikka Palander - Seeprakivi)

      Poista
  21. Oh yes! Ihania haasteita nyt menossa! Tämä tekee hyvää sekä täällä kirjablogimaailmassa että yksilöiden elämässä. Lähden toki tähänkin mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haasteita on, että hengästyttää, mutta siitä ne keuhkot vahvistuu. :D Tervetuloa!

      "Voit olla mikä tahansa profiili,
      kukaan silti löytäisi sinua
      eikä todellisuuttasi.”

      (Anne Hänninen - Mustat peilit)

      Poista
  22. Eihhh just kirjoitin toisaalla että olen huono haasteisiin osallistuja. Mutta! Jos johonkin osallistun niin se olisi tämä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla meni viime vuosi haasteiden kanssa surkeasti, mutta onneksi tulee aina uusia haasteita. Vähän niinku elämässä :D

      ”Tyttäret tekevät pikkuhousuista siistit pinot.
      Tyttäret tekevät isilleen kaikesta siistit pinot.”

      (Juuli Niemi: Tuhat tytärtä)

      Poista
  23. Tätä haastetta en voi enkä halua ohittaa 😊 Runokirjat, runoista blogiin kirjoittaminen, omien runojen kirjoittaminen ja runonlausunta ovat yksi mun elämän voimavaroista ❤ Samoin kuunnella toisten runonlausuntaa. Ehkä rohkenen tänä vuonna tehdä ensimmäisen vlogin lausumalla runoja 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun kiva, että kerroit. En ole yhtään tiennytkään, että myös kirjoitat ja lausut runoja. Heinäkuun 6. päivä on runotapahtuma (josta tulee myöhemmin lisätietoa), olispa mahtavaa, jos sulta ilmestyisi vloggaus tuolloin. Kesäaika, ehkä on hankala toteuttaa. Tervetuloa mukaan!

      "Näytä minulle kasvosi läheltä, Elämä.
      Suo minun palvoa niitä silmilläni.
      Katso, olen rakastava niitä.
      vaikka ne olisivat rumat."

      (Uuno Kailas - Elämän ylistys - kokoelmassa Runoja)

      Poista
  24. Tietenkin osallistun, koska. Hyllyssäkin on joitain runokokoelmia, jotka ovat pölyn peitossa. Eivät ole kohta enää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä myös pöly pölisi, kun noita vanhempia kokoelmia hain esiin. Tuleepahan siivottua ne samalla, kun lukee. :D Tervetuloa mukaan!

      "Kirjoitan modernia runoa en käytä edes välimerkkejä
      Rivitkin ovat aivan sekaisin eikä sanoissa ole mitään
      järkeä"

      (Kari Peitsamo - Kirjoitan modernia runoa, kokoelmassa 70-luvun nuori runo)

      Poista
  25. Totta kai tähänkin pitää lähteä mukaan. Kytömäen Pekan uusin kokoelma on lukematta, joten se nyt ainakin tulee luettua.

    Innostuksesi tarttuu! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei hienoa, että tuot Pekan mukaan. En ole vielä lukenut häneltä mitään, hävettää. Tervetuloa!

      "Nuorempana jalat määräsivät kaikesta.
      Ne viihtyi asemilla ja kaukaisissa kylissä.
      Pää aina ihmetteli että mitä me täällä tehdään.
      Me kävellään sano jalat."

      (Arja Tiainen - Anna mä nyt kerrankin selitän, kokoelmassa 70-luvun nuori runo)

      Poista
  26. Sana haaste saa yleensä mun niskakarvat pystyyn, koska mun vammapäässä siinä haiskahtaa kilpailun maku, enkä ole koskaan ollut hyvä kilpailemaan, pöh. En osaa haasteita, kehno olen. Mutta kun luin tämän, päätin että sittenkin, tässä oon mukana! Rakastin hentona nuorena tyttönä Hannu Salakan ja Risto Rasan runoja, ja herätit nyt sen tunteen! Haluan lukea Salakkaa!! Missä on nuoruuteni Rasa?! Löydän sen, löydänkö heidät? Tahdon tahdon tahdon!

    Nämä ovat sinulle:

    "En haluaisi lähteä,
    en saapua perille,
    sitten en haluaisi palata.
    Matkustaminen on surullista,
    näkee paljon uutta ja muistaa ajatella
    asioita, joita ei enää pitkään aikaan ole ollut."
    - Hannu Salakka -

    "Omenan kuoressa on reikä.
    Jos siihen painaa
    korvansa kiinni
    ja kuuntelee tarkasti,
    voi veden ja tuulen
    ääniltä erottaa
    astioiden helinää.

    Toukka tiskaa."

    - Risto Rasa -

    Siis mukana, omenaiseni! 😊 Ja kiitos.





    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Tahdon rakastella sinua
      tahdotko sinä minua" (Pelle Miljoona)

      Tuli nyt noista sun tahtomisista mieleen ja sulle uskallan laittaa :D

      Toi tiskaava toukka on kyllä yks hienoimpia keksintöjä ikinä ja aina kun siihen törmää suupielissä nytkähtää.

      Tiedätkös, en ole osannut ajatella haasteita kilpailemisen näkökulmasta. Taistelen vaan itteni kanssa. Olen hidas lukemaan, joten ei mulla olis mitään mahdollisuuksia kisassa, jossa tarkoituksena on lukea mahdollisimman paljon. Silti kun osallistuin novellimaratoniin, niin se oli tosi hieno kokemus, vaikka lukemani määrät toki oli vaatimattomia, jos vertaa muihin. Siinä oli kuitenkin sellaista ihan supersuloista yhteisöllisyyttä, että ah ja voih. Iloitsen nyt erityisesti, että lähdet tähän mukaan. Tervetuloa!

      Laitan sulle tähän yhtä rakkaintani:

      "Melkein enemmän kuin kuolemaa, suren syntymääni.
      Ja kaikki mitä pyydän
      on tuhat metriä lunta sydämen päälle."
      (Sirkka Turkka - Kokoelmassa 70-luvun nuori runo)

      Poista
    2. Ihana! Siis Turkka mutta sinäkin! Kiitos kauniista runosta. Ihan totta tuosta Rasasta; aina se toukan tiskaaminen saa hyvälle tuulelle. Kun aikoinaan ekan kerran nuorena luin runon, hämmästyin että onko se runous on tällaista; niin oivaltavaa ja asioita eri tavalla näkevää. Rasa avasi silmäni, vaikka hänen runoutensa on melko selkeää ja sillä tavalla helppoa. Mutta juuri se teki vaikutuksen.

      Poista
    3. Sepäs se juuri onkin noissa Rasan runoissa, kun ne on periaatteesssa simppelejä. Siis siinä vaiheessa, kun runo on valmis, mutta voin vaan kuvitella kuinka vaikeaa tuollasia timantteja kuin tiskaava toukka on luoda. Ovat myös käsittääkseni melko lailla suosittuja.

      Poista
  27. Jee! Blogia aloittaessa koetin kirjoittaa jostakin runokirjasta kerran kuussa, mutta aika pikaisesti tämä runomaanantai hiipui. Runoja olen edelleen lukenut, mutta se niistä kirjoittaminen... Uusi yritys tämän haasteen myötä, kiitos tästä(kin) innoituksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on ollut hurja nakki, kun olet kerran viikossa pyrkinyt tekemään runopostauksen. Huh! Tässä haasteessa voi edetä ihan rennosti ja omaan tahtiin. Tervetuloa!

      "Rock on vandaalien vappu.
      Rock on Alkukohtu, jukepoksi.
      Rock on alatisoiva Kleen viiva."

      (Markku Into - Kokoelmassa 70-luvun nuori runo) - kun tämän kokoelman jostain pilkkahinnalla joskus ostin, niin enpä olisi uskonut, että se pääsee tällaiseen käyttöön :D

      Poista
  28. Onnenhyminää - mukana! Mulla heräs runonkaipuu juuri tammikuun alussa, kun luin Säkeilyvaaran runoesseitä (ja tietty runoja). Pitääkin muistaa kirjoittaa tuosta innoittajakirjasta. Kävin kirjaston runohyllylläkin jo tuon kirjan luettuani (vai oliko se vielä keskenkin silloin). Eli joo: tarkoitus on lukea enemmän runoja, kirjoittaa niistä jotain, yrittää olla ymmärtämättä järjellä, lukea tunteella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitä vähän arvelinkin, että sun suunnalla saattais olla runokaipuuta. Tämä porukan voima on ihan mieletön. Eilen vasta runohaaste alkoi ja jo nyt huomaan, että on vahvaa runonlukemishalua ilmassa. Tervetuloa!

      "Olen kauan ollut sokea. Nyt humisee valo päässäni
      kuin myrsky."

      (Risto Ahti - kokoelmassa 70-luvun nuori runo)

      Poista
    2. Kiitos hienosta runosta! Kirjoitin tuosta Säkeilyvaarasta (https://paljonvaloa.wordpress.com/2017/01/09/sakenoivia-runoajatuksia/), runoista en vielä. Hienoa huomata, että runoista intoillaan täällä näinkin paljon.

      Poista
    3. Uuno Kailaan lisäksi innostuin tuosta 70 luvun nuori runo -kokoelmasta. Taas kerran hyvä esimerkki, että ei sitä koskaan voi tietää, mitä kirjaa tule tarvitsemaan eli sama suomeksi: kannattaa olla varovainen mistä kirjoista luopuu.

      Laitoin tuon Säkeilyvaaran kirjaston varaukseen, vaikka hukun jo kaikkiin kirjakasoihini, mutta ei kai se nyt yksi pieni kirja lisää mitään tee :D

      Jos olet facebookissa, niin siellä kirjoitan blogin fb-sivulla pieniä runojuttuja enemmänkin. Kailaasta siellä jo eilen mainitsinkin. Koen, että pienet ex tempore -jutut sopii sinne paremmin.

      Poista
  29. Kylläpä on tullut runoja luettua ja esitettyä. Olen ollut useamman vuoden mukana kansalaisopiston runoryhmässä. Jouluna jouluisia ja keväällä vapaa valinteisia johonkin valitun teeman ympärille. Koostetta sitten käyty esittämäss vanhusten palvelutaloissa ym. Tänä lukuvuona en mukana olen vaihteeksi harrastaja teatteri puolella. Runoja en kirjoittele,valmiiden opettelu riittää hyvin! terv. Aarne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aarne, kiitos todella paljon, kun kerroit runoharrastuksestasi. Olet saanut paljon aikaan ja erityisesti tuo, että olet käynyt esittämässä runoja vanhusten palvelutaloissa - voi miten hieno ja arvokas asia se onkaan. Voisin kuvitella, että runot ovat kuin musiikki - mielessä silloinkin vielä, kun muut asiat alkavat unohtua.

      "Miten juostaan alla lehmusten, kun tanhun aika on!
      Veri kuohuu levoton.
      Tule piiriin alle lehmusten! Puut suuret huminoi,
      ja leikkilaulu soi."

      (Aale Tynni - Joutsenlampi, kokoelmassa Ylitse vuoren lasisen)

      Poista
  30. Voi kiitos tästä haasteesta! Runot hoitavat sieluani ja virkistävät harmaita aivosolujani tehokkaammin kuin mikään, mutta jäävät aina muiden kiireellisempien asioiden alle. Kiireellisempien, kuten kotitöiden tai nettiselailun.

    Mukana sinnikkäästi.

    Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari, luulen, että juuri noin on monella meistä. On halua runojen pariin, mutta arki mokoma tallaa runojen päälle. Risto Rasan runossa toukka tiskaa, mutta usein sitä joutuu tekemään ihan itse. :D Tervetuloa!

      "Silloin tulet. Pimeästä.
      Yö hajoaa hetken sirpaleihin
      portti säihkyy valossa
      kun avaat sen."

      (Kirsti Simonsuuri - Vierailu, kokoelmassa Meri, ei mikään maa)

      Poista
  31. Usein runoihin suhtaudutaan kuin joihinkin muihin esittäviin lajeihin:en ymmärrä klassista musiikkia, enkä maalauksia _ainakaan nykyisiä...MUTTA mitä on se ymmärtäminen? Pitääkö kaikki selittää puhki? Jospa vain katsoisi, kuuntelisi,lukisi ja antaisi omien ajatusten ja tunteiden sekoittua siihen hetkeen. Tai vain ihmettelisi? Tai jospa ei nyt tuntisi ja ajattelisi mitään koko kohteesta, se vain on. Jotain kuitenkin jää johonkin, näin uskon. Aloitin runojenkin lukemisen ennen kouluikää, luen ja nautin vieläkin, 76-vuotiaana, ja tästä eteenpäin.Muistotilaisuuteeni (!) valitsen valmiiksi runoja luettavaksi,näin olen suunnitellut ja nauttinut etukäteen suunnittelusta ja ihmisistä,joiden kuvittelen olevan paikalla silloin. Runohaaste siis innolla vastaanotettu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuula-mumma, pyydän anteeksi, että epähuomiossa sinulle kommentoiminen oli jäänyt välistä. Olet tottakai mitä tervetullein mukaan haasteeseen! Kiva, että lähdet mukaan.

      Ajattelen, että on tietyllä tapaa myös helpottavaa, kun ei tarvitse ymmärtää. Tulen aina vähän vihaiseksi, kun esim. jostain taideteoksesta sanotaan, että "tuonhan nyt maalaisi kuka vaan." Tekisi mieli sanoa, että no mikset sitten maalaa. Musiikin suhteen en omaa minkäänlaista teoreettista apparaattia, joten voin vaan puhtaasti nautiskella. Että juuri niin, ei ole mitään pakkoa ymmärtää, mitä se ymmärtäminen sitten lieneekään :D

      Sinä olet suunnitellut asiat pitkälle. Se on hienoa, niin saat oman näköisesi muistojuhlan sitten joskus.

      "Sulassa ytimessä törmäilee jokin kiinteä
      ja pinta järkkyy.
      Tai suuren laivan ruumassa
      lasti liikahtaa
      ja matka jatkuu
      vähän kallellaan."

      (Pentti Saaritsa)

      Poista
  32. Hei! Ajattelin linkata tämän runolukuhaasteen omaan blogiini. Voinko käyttää tuota kuvaa kuvituskuvana. Kreditoin kuvan tälle sivulle vai onko jokin toinen kreditointitoive (nimi?). Ja huikean hieno haaste! Itse runoja lukevana ja kirjoittavana toivon monen kynnyksen madaltuvan tämän myötä. Runoille ei ole olemassa yhtä oikeaa tulkintatapaa! "Vaikeakin" runo on luettu runo ja siihen reagointi on todellinen. Esimerkiksi Säkeilyvaara on hyvä kirja niille, jotka kokevat runouden vieraaksi luettavaksi. Ja Savukeitaan Poetiikan 1-3 lienevät jo vähän "edistyneemmille" runolukijoille, mutta niihinkin kannattaa tutustua ja erityisesti tietysti kannattaa lukea runoja!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastaan enemmän myöhemmin, nyt vaan sen verran, että totta kai voit käyttää kuvaa ja linkittää. Kiitos, kun teet niin.

      Poista
    2. No niin, nyt helpompi vastata, kun olen koneella.

      Toteat hienosti, että "vaikeakin runo on luettu runo ja siihen reagointi todellinen." Mua kiinnostaa erityisesti tuo ajatus, että reagointi on todellinen. Jotenkin ajattelisin, että tämä koko ajatus siitä, että koetaan, että runoa ei ymmärretä, on viime vuosien tuotetta. En ainakaan muista, että esim. 10 vuotta sitten olisi puhuttu niin. Ehkä en vaan muista tai pannut silloin merkille. Se on myös aivan mahdollista.

      Myös romaaneista, novelleista puhumattakaan, keskusteltaessa toki tulee aina välillä esiin tuo "en ymmärrä." Se on mulle aika vierasta, koska ajattelen enempi niin, että ei ole mitään yhtä oikeaa ymmärrystapaa, jolla pitäisi ymmärtää. Usein pidän paljon kirjoista, jotka ovat ymmärryshaasteellisia, esim. nyt vaikka Siskinin Neidonhius ja Nabokovin Kalvas hehku ja sen tyyppiset.

      Haluaisin lukea tuon Säkeilyvaaran, sillä sitä on niin paljon kehuttu ja laitanpa muistiini myös tuon Poetiikan 1-3. Tervetuloa haasteeseen!

      "ja koivu särähteli vasten tummansinistä jäätä
      lyhtyjen valossa kuin outo kultainen ja kohiseva hahmo
      niin valoa täynnä, väärässä paikassa
      kuin jokin loistava olisi eksynyt, sinä"

      (Saila Susiluoto - Dogma)

      Poista
  33. Olen yrittänyt pysytellä erossa haasteista, koska ajattelin että vuoden haastekiintiö kohdaltani on täynnä, mutta... Mutta joo, kai sitä nyt yhden runohaasteen voi vielä ottaa. :P

    Olen runorakastaja, vaikka blogissani niitä ei juuri ole (paitsi omiani). Syy osittain se, että runot ovat minulle tietyllä tapaa "yksityisiä" eli elän ne vahvasti ja vetelen ihan mielivaltaisesti niistä johtoäätöksiä, jotka sopivat omiin tarkoitusperiini. Se on runoudessa niin mahtavaa: kukin tulkinta on oikea! Sama juttu taiteessakin, mielestäni. Ihan sama, mitä niiden tekijä on ajatellut: kokija saa tulkita ja päättää itse. <3

    Siteeraan tähän Juhani Siljon runosta ensimmäisen säkeen ja annan sinulle kotiläksyksi lukea loput kolme säettä. Runon tyyli muuttuu huomattavasti.

    "Käy kulku kuin tanssi, kuin karkelo vain
    yli talven kenttien valkeain.
    Pyrytuulen kanssa karkelohon
    yks ihmislapsista liittynyt on."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi apua, Siljo kirjoitteli piirun verran ennen Suomen itsenäistymistä! Mutta voi sitä silti lukea, ainakin salaa ;D

      Poista
    2. Olen nyt mukana useammassa haasteessa, kun varmaan ikinä, mutta ne kaikki ovat kiinnostavia, enkä suostu ottamaan haastestressiä. Viime vuonna meni kaksi haastetta täysin penkin alle, osin unohtui ja osin vaan toiset kirjat kuin haasteisiin sopivat ajoivat ohi.

      Tunnistan kyllä tuon yksityisen ja olenkin jo miettinyt, että mitä teen Sirkka Turkan kanssa. Vaikka luen mitä, niin aina nousee ylimmäksi Sirkka Turkka. Ehkä myös siksi, että "tutustuin" häneen alttiissa iässä. Hänen runoissaan vaan on jotakin, joka on niin täysin mulle ja en tiedä, haluanko niitä käydä pohtimaan. Katsotaan.

      Mistä tuon Siljon nyt löydän. Pitääkö mun kahlata kaikki hänen kirjoittamansa läpi? Kun nyt vielä kirjoitat, että "runon tyyli muuttuu huomattavasti" niin arvaa vaan, miten täällä kihisen. Vähän nyt helppiä, please <3

      "Voi sitä sydäntä,
      tuhannesti: voi sitä sydäntä,
      joka ei koskaan maistanut sinua, Elämä,
      Jumalan matojen ihana ruoka."

      (Uuno Kailas - Elämän ylistys, teoksessa Runoja)

      Poista
    3. Uuno Kailas on <3 Teen tästä jossain vaiheessa haasteesittelyn sen novellihaasteen tapaan, mutta voi hetki mennä. En ole lukenut Sirkka Turkkaa, mutta voisin tutustua, jos jotenkin onnistuu täältä käsin.

      Luulen, että minun osaltani tämä haaste keskittyy siihen vanhempaan polveen, koska minulle ei ole täällä kuin pari suomalaista runokokoelmaa. Suomessa on säilössä loput runokirjani, mutta en varmaan ole menossa Suomeen ihan piakkoin.

      Mitääh, eikö kaikilla ole Juhani Siljoa kaapissa :D Runon nimi on Tanssilaulu ja se löytyy täältä (vähän täytyy skrollata):

      http://tapiok1.mbnet.fi/siljo1.htm

      Hieman sekoilin muutenkin. Runon tyyli ei muutu, mutta sanoma kyllä.

      Anyway, mahtava haaste - kiitos, kun jaksat järkätä näitä hienoja tempauksia! <3

      Poista
    4. Kiitos jo etukäteen, että teet haaste-esittelyn. En nyt tiedä, miten tuon Kailaan runoihin niin heti kättelyssä jämähdin, mutta niin vaan pääsi käymään. :D

      Selvittelen tuota Siljoa myöhemmin. On nyt kyllä pakko tunnustaa, että en omista häneltä mitään. On siis hyvin tervetullutta, että ravistelet mua hänen pariinsa.

      Mielelläni näitä järkkäilen ja olen ollut ilahtunut, kun sekä novelli- että tämä runohaaste on saanut niin hyvän vastaanoton.

      Palailen tuon Siljon kanssa. :D

      Poista
  34. Olen mukana, sillä olen yksi niistä, joka on käyttänyt tuota "en ymmärrä" -selitystä sille, ettei lue runoja. Myönnän, että olen proosa-ihminen, mutta viime aikoina on tullut vastaan niin paljon erilaisia runouden helmiä, että olen tajunnut, miten paljosta voi jäädä paitsi, jos ohittaa kaiken runouden olankohautuksella. Yritän nyt lähteä kalastelemaan niitä omia helmiäni tämän haasteen myötä. Kiitos Omppu tästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko Jaana Sinervo vaikuttanut siihen, että sulle on tullut uusi runokiinnostus? En tunne hänen runojaan juurikaan, mutta hänellähän on niissä runoissa sellaista tiettyä vahvuutta ja periksiantamattomuuden tunnelmaa. Tervetuloa ja hyviä kalastuksia!!

      "He tappoivat miehen, jota rakastin,
      koska hän taisteli tyhmyyttä vastaan.
      En tiedä rakastettuni hautaa,
      sillä he kuoppasivat hänet kuin rikollisen."

      (Elvi Sinervo - En tiedä rakastettuni hautaa)

      Poista
    2. Varmasti on vaikuttanut. On ollut pakko keskittyä runojen lukemiseen, jos niistä haluaa jotain sanoa. Samalla on huomannut, että runoissa voi tosiaan sanoa paljon pienessä tilassa ja tämä huomio on lisännyt kiinnostusta runojen lukemiseen yleensä.

      Poista
    3. Sinervolla ja kumppaneilla on vahvoja runoja. En niitä kovin hyvin kyllä tunne, mutta se vähä mitä olen lukenut viittaa siihen suuntaan. Tosi mukavaa, että intouduit lähtemään mukaan.

      Poista
  35. Tämä on hyvä haaste! Runot tuppaavat minulla jäämään paitsioon, joten tässä on hyvä tapa selvittää, miksi niin käy. Ehkä löydän runouden, ehkä totean että ei ole minun juttuni. Kesällä se nähdään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meistä monella vaikuttaa olevan juuri niin. Nyt on tosiaan oiva tilaisuus syventää omaa runosuhdetta ja todeta sen tila. Tervetuloa!

      "Tässä on maailma, tässä sen reuna.
      Pilvien nyrkit, kallonvalkoinen valo."

      (Jouni Inkala)


      Poista
  36. Meninpä sitten osallistumaan runohaasteeseesi. Tsekkaa blogini ja järkyty!

    VastaaPoista
  37. Yksi yllytyshullu ilmoittautuu mukaan! :D
    Sen kunniaksi ihka ensimmäinen runo, jonka serkkuni opetti, kun olin noin viisi:
    "Rakkaani vuorilta saapuu/ lehmän kakkaan kaatuu/ ja siihen maatuu."

    Tulkoot vastaan samanlaisia rentun ruusuja ja ylväämpiä yksilöitä, tämä haaste kyllä inspiroi! Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa Disa! Reipas meininki. Jossain asioissa yllytyshulluus on erinomainen luonteenpiirre :D

      Hah-haa, lasten runot on niin ... käytännönläheisiä :D :D :D

      "Olet löytänyt näköisiäsi ihmisiä, tapaisiasi,
      samasta arkusta veistettyjä.
      Mustat veneet uiskentelevat
      heidänkin silmiensä alla.
      Hekin uskovat, että kevät tulee,
      juhla alkaa joka hetki."

      (Anni Sumari - Juhla)

      Poista
  38. Hei, saisko tää kans pienen runonpätkän, vaik tää ei niinku aio osallistua mihkää haasteisiin, jooko pliis?

    Pssst, Tuula-mumma on jäänyt välistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kun huomautit, etät olin epähuomiossa unohtanut kommentoida Tuula-mummalle. Kamalan noloa. Kävin nämä kaikki saamani kommentit läpi ja en siltikään huomannut. Onneksi sinä huomasit!

      No mut tähänhän ihan helposti voisit osallistua. Senkus vaan kesäkuussa ilmoitat, paljonko runoja on tullut luettua.

      Tässä joka tapauksessa (nyt on vaikea valita, annan mietintämyssyn hiertää hetken)

      "New Yorkin viemäriverkostossa on kuulemma
      alligaattoreita.
      Kahdesta kymmeneen metriä pitkiä, nopeita, nälkäisiä.
      Tutkimusryhmä laskeutui selvittämään
      asiaa mutta katosi jäljettömiin.
      Alligaattorit myytiin Floridasta iguaaneina
      sinisilmäisten newyorkilaisten terraarioihin."

      (Claes Anderson)

      Poista
    2. Kiitos!!:):)

      (Hmm, voi olla että saatankin vaikka tukkimiehen kirjanpidolla laskeskella lukemiani runoja. Jaksanko kaikkia ja kesäkuulle saakka, se selviää sitten.
      Muuten, mä sain jo peruskoulusta/lukiosta tunteen (heh), että runo pitää ymmärtää ja tulkita. En muista tuliko tämmöinen asia suoraan ilmi vai luinko rivien välistä.)

      Poista
    3. Mä olen niin laiska, että lasken varmaan vaan luetut kokoelmat, mutta noin ylipäänsä laskeminen ei ole tässä se tärkein juttu :D On vaan kivaa sitten kesäkuussa tietää, kuinka paljon suurin piirtein on runoja luettu. Veikkaan, että se summa tulee kuitenkin olemaan suurempi kun mitä se ilman runohaastetta olis ollut. Tai mulla ainakin on niin.

      Jännä muuten tuo, että koulussa suoraan tai epäsuorasti on tullut ajatus, että runoja pitäisi ymmärtää. Monissa aineissa ymmärrystä ei tarvittu ollenkaan, kunhan osas vaan ulkomuistista luetella vaikka vesilinnut. :D

      Poista
  39. Minä olen aika vasta alkanut lukemaan runoja ja jopa tykännytkin useimmista niistä. :D Mulla on suunnitelmissa parin runokirjan lukeminen, joten voisin myös osallistua tähän. :)

    Luulen, että lukioajan äidinkielen kurssien tekstianalyysijutut aikoinaan sai minut vihaamaan runoja. En vain ymmärtänyt määrättyjä runoja enkä keksinyt mitään mahtavaa analyysia niistä, ja hiuksia repien piti yrittää saada aikaan jotain tekstiä.

    Muutenkin se turhautumisen tunne, kun ei ymmärrä mitä tässä sanotaan, ei oikein houkuta jatkamaan runojen lukemista. Mutta toisaalta on myös se ihana tunne, kun joku on keksinyt hienon tavan ilmaista tunteita tai asioita, ja se tekee syvän vaikutuksen. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkihan tietää, että moni on menettänyt iäksi kiinnostuksensa urheiluun nöyryyttävien koululiikuntatuntien myötä. Kamalalta tuntuu, että myös äidinkielen tunneilla on onnistuttu viemään ilo lukemisesta. Et nimittäin ole ollenkaan ainoa, joka on vastaavaa kokenut ja ne ikävät kokemukset säilyy muistissa pitkään.

      Tässä haasteessa unohdetaan kaikki rajoitukset ja ymmärretään ja ollaan ymmärtämättä just niin kuin parhaaksi halutaan. Tervetuloa mukaan!

      "Anteeksi jos häiritsen, mutta oletteko
      menossa jonnekin?
      Sallitteko että sytytän kaupungin valot?
      Kiinnostaako teitä ihmisten suunnaton määrä?"
      (Ilpo Tiihonen)

      Poista
  40. En ole koskaan ollut mikään runotyttö mutta luen niitä aina silloin tällöin. Eikä haittaa vaikken ymmärräkään, huomaan lukevani niitä vähän samalla korvalla kuin musiikkia - pidän vokaalisoinnuista ja sanojen rytmityksestä. Olen mukana haasteessa! /Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisin sanoa, että samat sanat. En myöskään ollut kummoinen runotyttö, mutta nuorena aikuisena kyllä sitten taas kirjoitin runoja aika paljonkin, mutta niiden laadusta ei kannata sanoa mitään :D Tervetuloa mukaan!

      "Ah, sieluni juo
      viherää, viileää mettä!
      Niin hellänä ohitse solisee
      autuas vuo ..."
      (L. Onerva)

      Poista
  41. Kyllä minunkin täytyy tähän osallistua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä. Ehdottomasti sun täytyy. :D Olin itse aika optimisti, kun luulin ehtiväni lukea vaikka mitä runoja tän haasteen puitteissa, mutta nyt olen huomannut, että runojen lukeminen on usein hyvin hidasta.

      Poista
  42. Hei! Hieno haaste!
    Tässä eräs vinkki runojen löytämiseen:
    Ylläpidän Suomen juhlavuoden ajan SUOMI ON RUNO -blogia, joka on osa juhlavuoden ohjelmaa. Blogissa ilmestyy joka maanantai uusi, ennenjulkaisematon runo. Siis 52 maanantaita, 52 uutta, kotimaista runoa! <3 Mukana runoineen mm. Sinikka Vuola, Katariina Vuorinen, Johanna Venho, Tapani Kinnunen, Ville Hytönen, Riina Katajavuori, Raisa Jäntti, Jarkko Tontti, Arto Lappi, Vilja-Tuulia Huotarinen, Juha Kulmala, Jyrki Kiiskinen, Harri Nordell, Anni Sumari, Risto Oikarinen, Merja Virolainen, Tero Liukkonen, Kirsti Kuronen, Tittamari Marttinen, Tomi Kontio, Kristiina Wallin, Anja Erämaja, Kristiina Lähde, Juha Siro, Sirpa Kyyrönen, Harry Salmenniemi, Miia Toivio, Saila Susiluoto, Helena Sinervo, Juha Rautio, Olli Heikkonen, Jouni Inkala, Tiina Lehikoinen, Esa Hirvonen, Jonimatti Joutsijärvi, Marianna Kurtto, Silja Järventauta, J.K Ihalainen ja Kari Aronpuro. Tässä osoite:
    suomionruno.wixsite.com/suomionruno
    Ystävällisin runoterveisin, Tuija Välipakka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, kiitos kun tulit kertomaan suomionrunosta. Kuulostaapa ihan tosi hyvältä ja kiinnostavalta. Tämäpä juuri on yksi ongelma, että runoutta on monissa paikoissa, mutta usein ei tiedä, mistä lähteä etsimään. Laitan tästä runoprojektista tietoa myös omille somekanavilleni. On varmaan monia muitakin kiinnostuneita, jotka eivät välttämättä suomionrunosta tiedä.

      Olen myös ideoimassa kirjabloggarien runotapahtumaa 6. heinäkuuta ja sitäkin ajatellen oli hyvä saada tietoa mainitsemastasi sivustosta.

      Poista
  43. Haasteesi innostamana, keräsin yhteen matalan kynnyksen runoutta. Tästä se lähtee? http://kulttuurikukoistaa.blogspot.fi/2017/02/matalan-kynnyksen-runoutta.html

    VastaaPoista
  44. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan: yli kuukauden arpomisen jälkeen voin viimein luvata olevani mukana. Olenhan jo lukenut ainakin kymmenen runoa, ja jos huumorirunoja ei nyt lasketa, se on enemmän kuin ehkä aiemman elämäni aikana yhteensä. Ah, onneksi on tämä haaste ja muiden innostus, enpä ehkä muuten olisi uskaltanut mukaan lähteäkään! Saa nähdä montako runoa on kesäkuun loppuun mennessä luettu, jo 2 kokoelmaa olisi minulle hurjasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laura mahtavaa! Arvostan erityisesti, että lähdet mukaan haasteeseen, vaikka kaikesta päätellen runot eivät ole (tähän asti olleet, tilanne saattaa haasteen myötä muuttua) ihan sinun juttusi.

      Itse olen vetänyt aikamoiset överit tässä runohaasteessa ja en ole pysynyt enää laskuissa mukana, koska olen lukenut niin monesta kokoelmasta osan. No, ei sillä määrällä väliä, kunhan luetaan runoja. Aloitin myös yksityisen runoaamiaisen eli joka aamu kahvin kanssa luen runon tai useampia.

      Poista
  45. Luin runokirjan Paperi T: Post-alfa. Kuinka monta runoa siinä on? Onko tietoa? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole tietoa. :D Noin muutoinkin tuo laskeminen on ainakin omalla kohdalla osoittautunut ihan mahdottomaksi. Luen runoja milloin mistäkin, niin kuka niitä kaikkia muistaa kirjata. No, pääasia on tietysti, että luemme runoja, joten ei se niin vakavaa ole.

      Poista
  46. Oi miten ihanaa, että tämä haaste jatkuu! Tuo aamukahvin seurana runojen lukeminen kuulostaa ihanalta, voisin itsekin ottaa teeni ja puuroni seuraksi puhelimen sijasta runokirjan. Kuvittelisin, että aamut ja elämänlaatu paranevat kummasti :-)

    VastaaPoista