Siirry pääsisältöön

Kirjamessut: WSOY:n ja Tammen bloggariaamiainen



WSOY:n ja Tammen järjestämä bloggariaamiainen on tullut jo traditioksi. Itse osallistuin sille nyt kolmatta kertaa ja luulen, että en suuremmin valehtele, kun sanon, että bloggarien arvoasteikossa tämä on tilaisuus huipuimmasta päästä. Kihinä ja kuhina on kova, kun tuijottelemme toistemme nimilappuja ja yritämme yhdistää ihmisiä ja blogeja. Tänä vuonna tilaisuus oli suositumpi kuin koskaan ja on mahtavaa, että kirjoista bloggaaminen kiinnostaa niin monia. Olkoot omassa ikävässä rauhassaan ne, jotka väittävät, että kirja ei enää kiinnosta.

Aaamiaisella oli tänä vuonna kova kattaus, sillä paikalla olivat Claes Andersson, Anja Snellman, Tuula-Liina Varis, Hannu Mäkelä ja Riitta Jalonen. 




Claes Anderssonia olen fanittanut niin kauan kuin olen hänestä tiennyt. Tämä ei johdu pelkästään hänen kirjallisesta tuotannostaan, vaan myös itse henkilöstä. Claes Anderssonista tulee olo, että maailman keskellä on rauha. Voi pysähtyä. Voi ihmetellä. Ei ole kiire.

Taas ropisi yksi ropo lisää Anderssonin laariin, kun hän sanoi inhoavansa sanaa keho ja puhuvansa mieluummin ruumiista. Olen niin samaa mieltä. 


Anderssonin uusinta romaania Hiljaiseloa Meilahdessa en vielä ole ehtinyt lukemaan, mutta sen asian tulen korjaamaan. Jo teoksen nimi on visuaalisuudessaan puhutteleva.

Sitaatti: "Jollei sanalla voi vaikuttaa maailmaan, niin millä sitten."





Anja Snellman kertoi tunnelmistaan liittyen Syysprinssin filmatisointiin sekä uutuusteoksestaan Lähestyminen. Kuten me kirjaintoilijat tiedämme, on Snellmanilla varsin mittava tuotanto. Hurjalta tuntuu, että räväkän Sonja O:n ilmestymisestä on jo 35 vuotta.

Snellman pohti Anderssonin esiintuomaa näkemystä, että jokainen meistä kirjoittaa tavalla tai toisella itsestään. Hän otti esiin mielenkiintoisen ajatuksen siitä, että mitä lukijalle tarkoittaa se, onko teos ns. oikeasti totta vai ei. 

Kun me bloggarit kuvasimme Snellmanin, niin hänpä kuvasikin myös meidät. Aika siskokulta!





Hannu Mäkelä on loistava puhuja ja hänellä on The Ääni. Muistelmasarjansa suhteen Mäkelä oli vakaasti sitä mieltä, että enempää ei tule. Kirjoitan edellisen tähän muistiin ihan siltäkin varalta, että jos lisäteoksia vielä tulee, niin siinä tapauksessa Mäkelä huijasi meitä tänään.

Mäkelä vertasi kirjan kirjoittamista arkkitehdin työhön. Ensin tehdään perustukset ja talon kehikko, johon lisätään laastit ja muut rakennustarpeet. Lopuksi avataan ovi ja katsojaan, muuttaako kukaan taloon asumaan. Hienoa metaforiikkaa.

Sitaatti: "100 ihmisellä on 100 totuutta."




Tuula-Liina Variksen kirjat olivat aiemmin lempilukemistoani. Kävi kuitenkin niin, että hän muutama vuosi sitten arvosteli kirjabloggaajia ikävän puoleiseen sävyyn. Sen jälkeen en ole pystynyt Varista lukemaan. Tiedän, tosi pikkumaista ja siksi olikin erinomaista, että Varis oli aamiaistilaisuudessa mukana, sillä häntä kuunnellessani tunsin, että nyt en enää jaksa muistella menneitä ja otin hyvillä mielin mukaani Variksen uusimman teoksen Huvilan.

Sitaatti: "Kirjailijalla on yksi henkilö. Hän itse."





Riitta Jalonen kertoi teoksensa Kirkkaus taustoista ja siitä, miten hän kiinnostui uusiseelantilaisesta kirjailijasta nimeltä Janet Frame. Samalla tapaa kuin Kirkkaus on koskettava oli sitä myös Jalosen kuvaus teoksen kirjoitusprosessista ja sen henkilökohtaisesta merkityksestä hänelle.


Jalosessa henkilöityy kirjoituksen voima ja kipeääkin tekevä tärkeys ihmiselle.

*

Kun tuli tilaisuus esittää kysymyksiä, kysyin mitä mieltä kirjailijat ovat blogien asemasta kirjallisuuskritiikin kentällä. Voitaneen yleistää, että yleinen mielipide oli, että blogit ovat tärkeitä, koska kirjallisuuskritiikin määrä lehdistössä vähenee ja yksi ja sama kritiikki saattaa toistua sellaisenaan jopa seitsemässä eri lehdessä. Kirjailijalle on tärkeää saada palautetta teoksestaan ja tähän  huutoon blogit osaltaan vastaavat. Vaikka ne eivät kirjallisuuskritiikin tehtävää usein täytäkään, saattavat ne parhaimmillaan sitä lähestyä.


Lopuksi keskusteltiin bloggaajien ja kustantajien välisistä suhteista. Asiasta näkemyksensä ilmaisseet bloggarit olivat vahvasti sitä mieltä, että on tärkeää säilyttää tietty etäisyys ja korruptoimattomuus. Niin on. Amen!


Vatsa ja pääkoppa ravittuina oli aamiaiselta hyvä suunnistaa messuvilinään. Lämpimät kiitokset tilaisuuden järjestäjille ja kirjailijoille!




Kommentit

  1. Olet kirjoittanut hienon yhteenvedon tilaisuudesta. Meillä on sama sitaatti Anderssonilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin sinäkin Margit. Tulin juuri blogistasi. Maailma eittämättä olisi parempi paikka, jos olisi muutama Claes Andersson enemmän. :D

      Poista
  2. Erinomainen tiivistys! Oli hienoa olla tuolla kuuluisalla aamiaisella ensimmäistä kertaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa. Se on juhlava päivä, kun menettää bloggariaamiaisneitsyytensä :D
      Voi humua ja hulinaa ja huomenna uudestaan.

      Poista
  3. Ihania juttuja nostit esille, kiitos Omppu :)
    Olen itse katsellut messuja kahtena päivänä Teemalta. Areenalta löytyy nämä keskustelut. Nauraa kikattelin varsinkin Mark Levengoodille. Ihana naurava ja positiivinen ihminen. Olen messuilla huomenna :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet messuilla huomenna? JEEEE! Mai onnistuttaiskos mitenkään tapaamaan? Niin hirmu mielelläni sinut tapaisin. Menen jo aamulla kymmeneksi lukupiiriin ja ohjelma siitä eteen päin on vielä vähän auki. Pitää käydä messuohjelma vielä uudelleen läpi, koska en nyt muista mitä alunperin suunnittelin.

      Poista
  4. Kuulostaa todella antoisalta tilaisuudelta. Harmittaa, kun en päässyt mukaan, mutta onneksi messuraportteja taitaa blogeissa riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä hieno tilaisuus. Harvoin on yhtä aikaa noin kova kaarti läsnä. Messuraportteja varmasti naputellaan sormet sauhuten. Ens vuonna sitten, eiköstä vaan? Kiitos. Olis kiva sun kanssa joskus päästä vaihtamaan muutama sananen livenä.

      Poista
  5. Nopeasti olet ehtinyt kirjoittaa napakan raportin bloggariaamiaisesta!
    Andersson teki myös minuun vaikutuksen tietynlaisella leppoisalla ja tarkkanäköisellä sekä humoristisella asenteellaan. Minäkin kirjoitin muistiin juuri tuon sitaatin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vaan. Anderssonissa on sitä jotain suurta viisautta, joka tekee unohtumattoman vaikutuksen. Oli myös toinen ihana vaikuttaja paikalla, sinun vauvelisi nimittäin. Kylläpä hänkin viihtyi hyvin aamiaisella. :D Harmi, ettei ehditty jutella, mutta uutta yritystä siihen suuntaan.

      PS. Tuo sitaatti on todella puhutteleva yksinkertaisuudessaan

      Poista
    2. Voi kiitos! Kovasti jännitin etukäteen, miten hän mahtaa olla siellä tilaisuudessa. Onneksi emme ihan hirveästi ilmeisesti aiheuttaneet häiriötä! Minulla tosiaan jäi harmillisen vähälle teidän muiden bloggareiden tapaaminen, kun piti keskittyä aika paljon tähän pikkutyyppiin. Tavataan sitten viimeistään ensimessuilka. :)

      Poista
    3. Me voidaan odottaa, Pikkutyyppi ei. Oli suloista, että hän oli mukana ja kuten huomasit, kirjailijatkin olivat ilahtuneita asiasta.

      Poista
  6. Kiitos tästä, oli kiva kuulla, kun itse jouduin lähtemään muualle. Sanoin eräälle kirjailijalle messuilla, että lukemisen ja kirjojen menekin edistäminen on meidän ja kirjailijoiden yhteinen asia; hän vaikutti yllättyneeltä. Mistä taas minä yllätyin. Mitäs tää muuta olisi? Andersson on hurmaava, Jalosen Kirkkaus vaikuttava, Hannu Mäkelä aina yhtä viisaan charmantti, uusinta Snellmannia en ole lukenut. Ylelle isot kiitokset messutapahtumien taltioinnista! Jos tämä kaikki ei ole suomalaisen kulttuurin edistämistä, niin mikä sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä. Kiva, jos tykkäsit.

      Joo, yllättävää, että kirjailija oli yllättynyt tai ehkä ei vaan ollut tullut ajatelleeksi asiaa noin ja hämmentyi. Vaan sitähän tää kaikki on - kirjarakkautta.

      Olen kans yle-fani. Maailma ilman yleä olis kestämätön.

      PS. Unohdit Tuula-Liina Variksen, joten lisään tähän, että siinä myös yksi viisas nainen, jota oli ilo kuunnella. Kiitos Arja. Törmäillään huomenna, otaksuisin.

      Poista
    2. Tungen tähän Arjan ja sinun keskusteluusi, koska Arja koskettaa juuri sitä kysymystä, joka minuakin askarruttaa. Miksi edelleen osin kustantamot ja tosiaan jotkut kirjailijat eivät näe kirja- ja muiden blogien tekemää 'työtä' yhteisenä etuna? Ei ehkä tulla ajatelleeksi? No, vaikea ajatella, miksei tulla. Ei haluta tai välitetä muuttaa omia toimintatapoja (siis lähinnä kustantamojen markkinointi- ja viestintäpuolella)?

      Edelleen olin tuolla hienolla aamiaistapaamisella kuulevinani aika suoraan, että Varis ja Snellman ainakin edelleen haikailevat perinteisten lehtikritiikkien perään. Milloin niitä on ollut? Siis sellaisia, joissa akateemisesti peilataan teosta ja asetetaan se kehyksiinsä kirjalliseen kenttään lopullisesti ja vastaansanomattomasti. Lisäksi sanottiin, että blogeista ei oikein ole tähän. No ei totta vie olekaan! Aktiivisia blogikirjoittajia on useampi sata, ja ehkä kymmenkunta heistä ihan vakavissaan kirjoittaa yllä kuvattua kritiikkiä. Muilla on muita tarkoitusperiä, ainakin mikäli minä mitään asiasta käsitän. Blogiteksti on eri tekstilaji kuin lehtikritiikki eikä voi eikä yritä sitä korvata. Vai olenko erehtynyt perin juurin?

      Tämä vuodatukseni ei tarkoita, ettenkö olisi todellakin nauttinut tuosta tilaisuuden upeasta tarjonnasta. Kyllä nautin ja tunsin olevani todellakin etuoikeutettu saadessani olla mukana. Enkä halua haastaa myöskään riitaa kenenkään kanssa, kunhan nyt marmatin. Kiitos ja anteeksi.

      Poista
    3. Tervetuloa tunkemaan! En tietenkään osaa vastata kysymykseesi, etkä sitä varmasti odottanutkaan. Itse en tunne kustantamojen ihmisiä niin hyvin, että osaisin edes saanoa, miten he ajattelevat. Olisi kiinnostavaa, jos voisit avata vähän, että missä yhteyksissä on esiintynyt tuollaista, että kustantamopuolella on ilmaistu, että bloggarien tekemää työtä ei arvosteta. Olen varmaan ihan naiivi, kun ajattelen, että kustantamot tykkäävät, että heidän kirjoistaan kirjoitetaan.

      Minä taas tulkitsin Snellmania ja Varista enempi niin, että kun he toivovat enemmän lehtikritiikkejä, niin he tarkoittavat sillä ihan vaan sitä, että he toivovat niitä. Kirjablogit on sitten oma juttunsa ja lisä noihin kritiikkeihin. Kyllä noita kritiikkejä aiemmin oli, siis tyyliin parikymmentä vuotta sitten. Nykyisin ei ole edes päätoimisia kirjallisuustoimittajia, niin kuka niitä kritiikkejä voisi edes kirjoittaa? Itse olen viime vuosina monesti pettynyt Hesarin kirjoituksiin - harvoin niitä enää edes luen.

      Blogitekstit ovat hyvinkin erilaisia ja riippuu tietysti kirjoittajan intresseistä ja taustasta ym. miten hän kirjoittaa. Harvalla meistä on niin laaja kirjallisuuden tuntemus, että ihan sellaisen perinteisen kritiikin kirjoittaminen onnistuisi. Ainakin se vaatii huomattavaa työmäärää ja omat intressini ainakin ovat toisaalla.

      Ihana olet, kun marmatat. Kiitos.

      Poista
    4. Lehtikritiikkejä tosiaan kaipailtiin suoraan, mutta niitähän hyviä tosiaan bloggaajatkin kai haluavat lukea, vaikka itse tekisivätkin muunlaista.
      Toisaallakin päädyin keskustelemaan aiheesta, ja just erilaisesta lähestymistavasta, lukijan äänestä yms. (ja samalla oioin sitä käsitystä että blogeissa harrastettaisiin yhä puhdasta haircut-nettipäiväkirjaa, se muoto on tainnut siirtyä muille areenoille)

      Ja kiitos raportista, linkitin tämän niin ei tarvinnut minun toistaa sitä Anderssonin kommenttia :)

      Poista
    5. hdcanis, aloin nyt pohtia, että mitäköhän itse kukin tarkoittaa sillä, kun sanoo kaipaavansa lehtikritiikkejä. Tuo on vähän sellainen asia, että sen toistamisesta on tullut jonkinasteinen itsestäänselvyys.

      Jos mietin omalta kohdaltani, niin en sittenkään kaipaa ensisijaisesti lehtikritiikkejä, vaan analyyttisiä kirjallisuusesseitä. Jotain sen tyylistä on välillä Parnassossa ja Kiiltomadosta saattaa löytyä myös. Valtalehtiin niitä tuskin tulee, kun kyseisen palstatilan voi käyttää mainostamiseen. *tongue*

      Hyvä, että oioit noita käsityksiä. Se on varmasti niin, kuten jossain toisaalla oli puhe, että tyyppi saattaa lukea yhtä tai kahta blogia joskus ja sen perusteella yleistää, että kaikki blogit ovat samanlaisia kuin ne, joita hän on lukenut. Tuo on sinänsä ihan ymmärrettävää.

      Anderssonin kommentti taitaa pitää ykkössijaa siteeratuista lauseista.

      Kiitos paljon!

      Poista
    6. No joo, enpä oikein enää itsekään muista, mitä kaikkea eilen messukrapulassani ajattelin. Mutta jos ajatellaan kustantamoja, jotka tekevät yhteistyötä blogien kanssa (siis muutakin kuin lähettävät pyydettyjä arvostelukappaleita), on niitä aika vähän. Bonnierin WSOY ja Tammi ovat melkoisesti edellä muita, pienemmistä Teos ja Atena taitavat olla kakkosina, siis ne kustantajat, jotka messuillakin olivat aktiivisimpia suuntaamme. Ymmärtää toki, etteivät kaikki pienemmät millään pysty venymään tilaisuuksien järjestämiseen tms. enkä niitä kaipaa siksi, että pääsen sinne ilmaista kahvia särpimään. Mahdollisuus käydä keskustelua kirjailijoitten kanssa on mahtava juttu. Mutta sen voisi ehkä toteuttaa jollakin toisellakin tavalla, jos ei tällaiseen halua/mahdollisuutta. Siis tarkoitin ehkä lähinnä sitä, että ei ole oivallettu blogiyhteistyön mahdollisuuksia ennemminkin kuin sitä, ettei sitä tai blogeja ylipäätään arvostettaisi.

      Kirjallisuusesseet (jos eivät ole kovin akateemisia, niitä en jaksa) olisivat tosiaan tervetulleita!

      Poista
    7. Bonnierilla tosiaan on noita kuukausittain olevia kirjaklubeja vai mikäköhän niiden nimi on. En ole vielä koskaan osallistunut, joten en niistäkään osaa sanoa oikein mitään. Eilisen kokemuksen pohjalta kirjamessujen lukupiiri oli kyllä tosi onnistunut tapaus, mutta enpä tiedä, hyötyykö kustantaja siitä varsinaisesti mitenkään. Kirjankin osallistujat ovat jo tuossa vaiheessa yleensä lukeneet.

      Mitä muuten pidit siitä Ateenan tilaisuudesta? Se oli minusta esitelty saamassamme viestissä kiinnostavasti, mutta itse tilaisuudesta ei jäänyt käteen oikein mitään. En hahmota, mikä sen tarkoitus oli ja harmillista oli myös se, että siellä ei juurikaan keskusteltu.

      Nide-kirjakaupalla on ollut monia kiinnostavia juttuja, mutta työpäivän jälkeen en ole saanut sinnekään itseäni raahattua. Taistelu ihmisten ajasta on kovaa. S&S Kustantamo on nyt kerran kokeillut lukupiiriä Facebookissa ja seuraava on nyt marraskuussa Sandströmin Laudaturista ja aion siihen osallistua tutkaillakseni, miten tuo konsepti toimii. Tuossa on se hyvä puoli, että se ei ole riippuvainen ihmisten fyysisestä sijainnista.

      Olen samaa mieltä, että on hienoa päästä keskustelemaan kirjailijan kanssa hänen teoksestaan, mutta oma kokemukseni on, että esim. kirjastojen järjestämissä kirjailijatapaamisissa on usein aika vähän porukkaa, joka tietysti on tosi turhauttavaa kirjailijan kannalta. Tästä tulikin mieleen Leena Krohnin mainio Erehdys, jossa tätäkin puolta käsitellään.

      Erittäin hieno yhteistyökokemus oli Teatteri Jurkan järjestämä teatterikritiikin kirjoittamisen kurssi bloggareille ja sitten esitys ja siitä kirjoittaminen siihen päälle. Löytyisiköhän tästä suunnasta jotain?

      Messuilla tykkäsin siitä kriitikkobattlesta, joka oli uusi raikas juttu. Toivottavasti sentyyppistä tulee lisää.

      Tässä kirjoittaessani yritän kuumeisesti miettiä, että jos olisin kustantaja, niin miten tämän asian hahmottaisin, enkä nyt keksi mitään konkreettista.

      Esseistä vielä sen verran, että olikohan Touko Siltala, joka sanoi messuilla, että esseet ovat nousussa. Se on hyvä uutinen. Joo, toivonkin tähän lopuksi joltain kustantamolta kirjallisuusesseen kirjoituskurssia!

      Kiitos Kirsi.

      Poista
    8. Tjooh, en lopulta tiedä millaista juttua esim. sanomalehdissä on aikanaan julkaistu, ja sinänsä aikakauslehdissä, kulttuurilehdissä yms on jotain nykyäänkin.

      Haircut-käsitys on tosiaan saattanut sinne tänne jäädä kummittelemaan, koska olihan se isompi osa blogistania silloin kymmenen vuotta sitten. Tai toiseen suuntaan saattaa mielikuva blogeista perustua vaikkapa Kemppiseen, joka on myös aika oma juttunsa (muutenkin kuin riman korkeuden osalta).

      Poista
    9. Yritätkö nyt väittää, että et lukenut sanomalehtiä esim. 90-luvulla? :D

      Moneenkohan blogiin pitäisi tutustua, että saisi edes jossain määrin kattavan käsityksen? No tämä tietysti riippuu myös siitä, että mihin blogeihin tutustuu.

      Poista
  7. Takarivistä katsottuna näytti hauskalta kun kaikki kaivoivat muistiinpanovälineet Anderssonin vastauksen kohdalla! Itsekin sen puhelimeeni nappasin, ei mikään ihme että liikautti koko porukkaa. Hieno aamiainen kyllä oli järjestetty, itsekin ensimmäistä kertaa paikalla ja kannatti tulla, todella! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaistosin itsekin vastaavaa liikehdintää. :D Andersson on kyllä varsin aseistariisuva ihminen. Sellaista syvää humaania tietoa ja taitoa, voi että sentään, ihan menen fanityttöasteelle.

      Harmi, ettemme paremmin törmänneet. Messuilla iskee sellanen humu päähän, että välillä ei kuule eikä näe eikä muista ja lopuksi toteaa, että olipas kivaa.

      Poista
  8. Kiitos Omppu, oli antoisaa piipahtaa aamiaisella näin vaivihkaa :) En ollut messuilla tänä(kään) vuonna, kotipesän hiljaisuus tahtoo aina voittaa.

    (PS. Tuhlaan hitaasti Edithin kirjeitä. Olet ajatuksissani.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katjusha, uskon ja toivon, että se päivä vielä tulee, jolloin tapaamme. Messut on kyllä henkisesti raskas kokemus, vaikka toki myös hirmuisen antoisa. Kiva, että ajattelet mua, niin mäkin sua.

      Poista
  9. Minä olen tällainen hissukka, joka kaihtaa suuria joukkotapahumia ja hälinää. Mukavaa on lukea kokemuksista... Ehkä määkin vielä joskus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On totta, että messuilla on kyllä aikamoinen hyrske ja myrske, joten ymmärrän hyvin senkin puolen, että ei tahdo lähteä mukaan. Positiiviset puolet hakkaa kuitenkin negatiiviset mennen tullen, joten sekaan vaan vaikka heti ensi vuonna! Kiitos kommentista.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän