lauantai 27. elokuuta 2016

Virginia Reeves: Work like any other


Monena aamuna kävellessäni töihin, rinnallani on kulkenut Martin C. Roscoe. On kulkenut siitä lähtien, kun aloin lukea romaania Work like any other. Aluksi Martin oli pieni, ulottui minua tuskin polveen. Nyt hän on täysikasvuisen miehen kokoinen ja minun tekee jatkuvasti mieli pitää hänen kädestään kiinni. Niin, Roscoe T. Martin, jos ihmettelet kuka hän on, on Virginia Reevesin romaanin päähenkilö. Mies joka rakasti sähköä. Rakasti niin paljon, että joutui rakkautensa vuoksi vankilaan.


AC/DC

Work like any other päätyi luettavakseni,  koska se on yksi Man Booker 2016 -palkinnon ehdokkaista. Reevesin esikoisromaanin tapahtumapaikkana on 1920-luvun Alabama. "Kävelykumppanini" Roscoe T. Martin ei koskaan halunnut farmariksi, mutta päätyi vaimonsa Marien tahdosta viljelijäksi tämän lapsuuden kotitilalle.  Roscoe on ammatiltaan sähkömies ja sähkö on hänen intohimonsa, jos ei suorastaan elämäntarkoituksensa ja pakkomielteensä. Kun elämä on aineellisesti kovin köyhää Roscoe saa päähänsä pelastaa tilan vetämällä sinne sähkölinjat, vaikka tämä tietysti on laitonta. Kun kaupungin sähkötarkastaja kuolee Roscoen vetämään sähkölinjaan, joutuu Roscoe vankilaan.

Kerronta seuraa Roscoen vankilaelämää, hänen työpäiviään vankilan meijerissä ja kirjastossa sekä koirien kouluttajana. Välillä siirrytään takaisin maatilalle ja Marien ajatuksiin ja tekoihin. Reeves kuvaa hienosti Roscoen mielenliikkeitä ja hänen toiveitaan siitä, että Marie tulisi vankilaan vierailulle. Marie ei kuitenkaan voi antaa Roscoelle anteeksi, vaan pitää tätä syypäänä perheen epäonneen. Kaiken lisäksi Roscoen laittomat sähkölinjojen vedot eivät passita vankilaan vain häntä itseään, vaan vangituksi tulee myös Roscoen apuri, naapurimökissä asuva tummaihoinen Wilson.

Wilsonin myötä Reeves kritisoi myös amerikkalaisen vankilajärjestelmän käytäntöä, jossa erityisesti mustia vankeja liisataan yksityisten palvelukseen, joka 1920-luvun Alabamassa tarkoittaa lähinnä työtä hiilikaivoksissa. Rotueriarvoisuus näkyy muutoinkin vankien saamissa tuomioissa - asia, joka ei juurikaan ole parempaan suuntaan muuttunut tänäpäivänäkään.

Kirjan jälkimmäinen puolisko käsittelee aikaa, jolloin Roscoe on jo päässyt pois vankilasta. Vastassa on uudet haasteet ja tilanteet, joita Roscoe ei ikipäivinä olisi kuvitellut kohtaavansa. Hän on rakastanut vaimoaan rakkauden pitkällä oppimäärällä, mutta vapaudessa Roscoe joutuu huomaamaan, että Marie on tehnyt hänen seläntakanaan moraalisesti varsin halveksuttavia asioita.


Pehmeäksi kuluneen puuvillan viehätys

Reevesin romaania hallitsee yksinkertainen elämä ja sen eri puolet. Työ elämänjärjestäjänä ja mielekkyyden antajana on vahvasti osa romaanin ajankuvaa. Vaikka henkilöhahmot on piirretty kovin ohuella kynällä, minä kiinnyin Roscoe T. Martiniin, vaikka tämä romaani ei varsinaisesti edustakaan sen tyyppistä romaania, josta tapaan innostua. 

Work like any other ei ole vuosisadan Teos, mutta jännällä tavalla se kaivertuu mieleen. Se on kuin puuvillavaate, joka on pesty ja paikattu lukemattomat kerrat, mutta jota ihminen siitä huolimatta tai kenties  juuri sen takia kantaa päällään omasta arvostaan tietoisena. Work like any otherissa on vaikuttavuuden osalta jotakin samaa kuin elokuvassa The Brokeback Mountain. Ihastus hiipii hipihiljaa ja äkkiä sitä huomaa olevansa myyty. Teoksen moraalisesti kompleksiset kysymykset jäävät häiritsemään pitkäksi aikaa.

Work like any other on niitä kirjoja, jonka uskoisin saavuttavan suuren suosion blogistaniassa, kunhan se käännettäisiin suomeksi, johon en juurikaan jaksa uskoa, vaikka tämä teos sopisi erinomaisesti esimerkiksi Otavan kirjasto -sarjaan. Reevesin romaanin kaltaisia tarinoita tarvitaan, sillä hieman stonermaiseen tapaan ne luovat tunteen elämän arvokkuudesta ja ainutlaatuisuudesta. 


Virginia Reeves: Work like any other (2016)
262 sivua
Kustantaja: Scribner

4 kommenttia:

  1. 'Pehmeäksi kuluneen puuvillan viehätys' = ihana kielikuva! :) Joidenkin tarinoiden on annettava rauhassa hiipiä sisään, ennen kuin ne alkavat vaikuttaa, tiedän tuon tunteen!

    Hienoa, että tuot blogiisi näitä 'mahdollisesti suomennettaviksi tulevia' teoksia, Omppu! <3

    VastaaPoista
  2. Kiitos Kaisa Reetta. Olen tosiaan ihan yllättynyt siitä, että tämä kirja vei niin mukanaan. Tässä ei ollut tavallaan mitään niin hirveän ihmeellistä, mutta tuo maailma, niin vankila kuin se farmikin ja monet kohtaukset ovat niin elävinä silmissäni, että voisin ne piirtää, jos olisi piirustustaitoa.

    Tämän teoksen tietynlaisessa koskettavuudessa on minusta jotain hieman samaa kuin Stonerissa. Kiitos vielä kannustuksesta kirjoittaa näistä vähemmän tunnetuista teoksista!

    VastaaPoista
  3. Minäkin viehätyin tuosta samasta hienosta kielikuvasta, mistä Kaisa Reetta, 'pehmeäksi kuluneen puuvillan viehätys'.
    Stoner ja The Brokeback Mountain ovat minulle positiivisia signaaleja. Haluan lukea tämän.
    Tuli myös vahva mieliteko yrittää suomentaa jokin tällainen kirja. Haaveilin aikanaan myös kääntäjän ammatista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, minusta se tuntui vähän kuluneelta ilmaisulta, joten sitäkin mukavampi kuulla, että tykkäsit.

      Tuo Brokeback Mountain oli elokuva, jota katsoessa kaikki oli ihan hyvin, mutta kun pääsin leffasta kotiin, niin itkin varmaan puoli tuntia. Tässä kirjassa oli samanlainen kehityskaari siinä mielessä, että kun olin saanut luettua niin tuntui, että kirja vaan kasvaa ja kasvaa päässä, enkä edelleenkään osaa selittää, mistä tämä johtuu. Siksi olisikin tosi kiinnostavaa puhua tästä sun kanssa, kun olet lukenut kirjan. Kiitos Marjatta.

      Poista