Siirry pääsisältöön

Azar Nafisi: Reading Lolita in Tehran - a Memoir in Books


Ostin Azar Nafisin teoksen ihan pelkästään sen nimen perusteella tietämättä siitä ennalta yhtään mitään. Lolita ja Teheran vaikuttivat lupaavalta yhdistelmältä, varsinkin kun viime aikoina olen tuntenut melkoisen suurta Nabokov-heikotusta. Hyvin nopeasti kävi ilmi, että Reading Lolita in Tehran on hurja teos. Se vie mukanaan iranilaiseen kulttuuriin ja kirjallisuuden transformatiiviseen voimaan. Paikoin teos lähenee kirjallisuudentutkimuksellista esitystä. Asia, jonka itse koin pelkästään myönteiseksi, sillä Nafisin tapa tarkastella kirjallisuutta on sekä tarkka, yllätyksellinen että nautinnollinen.

Tämän teoksen luettuani katson itsekin kirjallisuutta toisin. Huomaan oman laiskuuteni ja leväperäisyyteni, mitä tulee kirjoista bloggaamiseen. Nafisi osoittaa, miten suuria kysymyksiä ja mestarillisia tulkintoja kirjalliset teokset tarjoavat ja hänen havaintojensa rinnalla omat muutamat sanani vaikuttavat niin kovin vaatimattomilta ja harrastelijamaisilta. Kyllä vaan, olen tosiheikkona sen tyyppiseen kirjalliseen analyysin, jota Nafisin teoksessa harjoitetaan. Tässä teoksessa kirjat eivät ole pelkästään kirjoja, vaan välittäjiä eri maailmojen välillä. Ne ovat turvapaikkoja ja uskollisia ystäviä, joiden seurassa pitkät ja pommeista vavahtelevat yöt ovat kestettävissä. Ne ovat aukkoja romaanihenkilöiden sieluun, jonka peilistä voi nähdä itsensä, jos uskaltaa katsoa pohjaan asti. Tässä teoksessa kirjat antavat välineitä tulkita todellisuutta, kestää epätoivoa ja myllerrystä. Ne ovat syli, joka on auki 24/7.

Reading Lolita in Tehran ei ole varsinaisesti fiktiota, vaan teoksen alaotsikon mukaisesti kyseessä on Nafisin kirjoittama muistelmateos, jossa iranilaisen kulttuurin erityispiireet kohtaavat kaunokirjallisten teosten kanssa. Teoksen rakenne muodostuu Nafisin ja hänen lukupiirinsä lukemien teosten kautta. Kaksi ensimmäistä osiota, Lolita ja Gatsby lainaavat nimensä kaunokirjallisilta teoksilta, kun taas kaksi jälkimmistä osiota on nimetty kirjailijoiden, James ja Austen, mukaan. Mainittujen lisäksi teos sisältää monia muitakin kirjallisia teoksia ja kirjailijoita, joista erityisesti Bellow, Sparks, Bronte, Flaubert ja Scheherazade ovat keskeisessä asemassa.

Tämä kirja tarjosi minulle paljon enemmän kuin olisin villeimmissänikään kuvitelmissa osannut odottaa. Samalla se oli erinomainen esimerkki siitä, miten kirjallisuus voi yhdistää niin ihmisiä kuin kulttuureitakin. Parhaimmillaan se voi olla se kanava, jonka kautta toisilleen vieraat ja erilaisista kulttuureista kotoisin olevat ihmiset voivat kohdata. Tämän teoksen laitan siihen  hyllyyn, jossa ovat ne teokset, joita aina välillä on ihan pakko käydä koskettelemassa.



Azar Nafisi. Reading Lolita in Tehran (2003)
343 sivua
Kustantaja: Harper Perennial

Kommentit

  1. Jopas jotain! Kiitos lukuvinkistä, hain kirjaa netistä ja löysin antikvariaatista sen suomeksi viiden euron hintaan. Tämä kiinnostaa todella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiennytkään, että tämä on suomennettukin. Sepäs varsin mainiota. Todella kiinnostava teos monellakin tapaa. Kiitos kommentista.

      Poista
  2. "Lähenee kirjallisuudentutkimuksellista esitystä" - tämä taitaa mennä suoraan keikkuvaan lukupinooni etenkin jos tämän suomeksikin saa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja tämä on kyllä ihan sinulle. Kirjallisuuden voimaa parhaimmillaan. Kiitos kommentista.

      Poista
  3. Viimeisen lauseen perusteella tämä kirja lienee todellakin lukemisen arvoinen. Itse asiassa tarkistin kirjan saatavuuden heti kirjastosta ja siellähän sitä oli englanniksi ja suomeksi joten varaukseen lähti (se siitä luen omia kirjoja kesällä -lupauksestani ;)). Ehdottoman kiinnostavan oloinen teos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih! Olen tällainen kirjahiplaaja!! On joitakin teoksia, joita on ihan pakko aina välilä silitellä ohi mennessä ja tämä on yksi niistä. Tämä on hieno kurkistus iranilaiseen yhteiskuntaan ja kirjallisuuden mahdollisuuteen toimia voimaantumisen välineenä. Kiitos kommentista.

      Poista
  4. Minun on pitänyt lukea tämä pitkään, mutta aina kirja unohtuu muiden kirjojen seassa. Aion kyllä lukea. Heti kun kohtaamme kirjan kanssa oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kiitos muistutuksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kyllä kannattaa lukea. Tosin tämä ei ole kevyttä kesälukemista, mutta sitäkin enemmän ajatuksia herättävä ja tietämystä iranilaisesta kulttuurista lisäävä. Ja joka puolella: rakkaus kirjoihin ja kirjojen valtava merkitys. Kiitos kommentista.

      Poista
  5. Tälle kirjalle on kirjoitettu myös vastine: Jasmine and Stars: Reading More Than Lolita in Tehran
    http://mrzine.monthlyreview.org/2007/keshavarz120307.html

    :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän