sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Jenni Pääskysaari: Tyttö sinä olet & Taina Latvala: Ennen kuin kaikki muuttuu


Kuultuani Jenni Pääskysaaren nuorille tytöille kirjoittamasta voimakirjasta 'Tyttö sinä olet ..." pyysin ensimmäistä kertaa elämässäni kustantajalta, tässä tapauksessa Otavalta, arvostelukappaletta. Kiitokset siitä. Syynä pyyntööni oli se, että feministi minussa tunsi vastustamatonta halua saada selville, missä hengessä Pääskysaaren teos on kirjoitettu.

Olen tyytyväinen lukemaani. Pääskysaari kannustaa tyttöjä toimimaan rehdisti ja rohkeasti. Hän kirjoittaa, että on aika alkaa toimia niin, että vallalla olevat käsitykset siitä, että tytöillä (ja naisilla) on tapana puukottaa toisiaan selkään, osoittautuvat katteettomiksi. Läpi kirjan kulkee ajatus tyttöjen välisestä sisaruudesta. 

Pääskysaari on teostaan varten myös haastatellut eri elämänaloilla kunnostautuneita nuoria naisia. Näitä ovat esimerkiksi Kuustosen näyttelijäsisarukset sekä valokuvaaja Meeri Koutaniemi ja jääkiekkomaalivahti Noora Räty. Haastatellut puhuvat omiin unelmiin uskomisen ja kovan työn tekemisen tärkeydestä. Lukijalle välittyy kuva, että melkeinpä mikä tahansa on mahdollista, kun vaan jaksaa tarpeeksi kovin ja pitkäjänteisesti pyrkiä kohti niitä asioita, joita haluaa elämässään toteuttaa.

Kirja koostuu lyhyistä kappaleista, joissa käsitellään monia tärkeitä aihealueita: mm. oikeudenmukaisuutta, tasavertaisuutta, luotettavuutta, empaattisuuttta. Kautta teoksen kulkee positiivisen kannustava vire, jossa korostuvat uteliaisuus ja innostuneisuus. Erityisen ilahduttavaa on, että Pääskysaari painottaa itselle uskollisena pysymisen merkitystä. Tuutista jos toisestakin huudetaan, minkälainen kuuluu olla. Miten pukeutua, minkälainen vartalo omasta ja mistä tykätä ollakseen hyväksytty. Tyttö sinä olet -kirjasessa heitetään ulkopäin asetetut vaatimukset kaatopaikalle.

Teos on tarkoitettu 10-17 vuotiaille tytölle. Ikähaitari on aika laaja ja varmasti ainakin nuorempien lukijoiden kohdalla muutamat Pääskysaaren sanavalinnat ovat liian haasteellisia. Tästä huolimatta nuoremmallekin lukijalle löytyy teoksesta paljon kiinnostavaa ja ennen muuta se tarjoaa aineksia vahvan itsetunnon rakentamiseen. Tyttö sinä olet on raikas ja reipas ja jos kaikki sen lukijat ottaisivat siitä onkeensa, olisi maailma varmasti paljon mukavampi paikka elää ja onnistua.

Tällä hetkellä kirjaa lukee 12-vuotias tyttäreni ja maalaustussi on ahkerassa käytössä.


Jenni Pääskysaari: Tyttö sinä olet
140 sivua
Kustantaja: Otava. Kiitos arvostelukappaleesta!




Poika talutti pyörää, minä kävelin. Olimme 17-vuotiaita. Minulla oli jalassa keltaiset ballerinat. Puhuimme siitä, miten koko maailma on auki. Koko sen kesän aikana ovi ei sulkeutunut kertaakaan.

Tuo kesä vuosia sitten palasi elävästi mieleeni, kun luin Latvalan Ennen kuin kaikki muuttuu -kokoelman ensimmäistä novellia, jossa siinäkin on kuuma kesäpäivä. Tyttö ja poika matkalla rannalle. Maailma auki. Mutta ei koko kesää, vaan ihan pienen hetken enää, sillä hyvin pian kaikki muuttuu.

Latvalan teoksessa on erittäin kiinnostava rakenne. Samat henkilöt tai osa heistä esiintyvät novellista toiseen. Teoksen loppu kiertyy komeasti sen alkuun. Olemme kulkeneet ympyrän, surun kierron.

Latvala piirtää jokaisen novellin huolella; ääriviivat ovat tarkkoja, havainnot punnittuja ja loppuun asti mietittyjä. Monessa novellissa nuori nainen kohtaa miehen tavalla tai toisella. Joskus mies on katusoittaja, mutta useammin näyttelijä tai muuten tekemisissä taiteen kanssa. Näiden kohtaamisten kautta nuori nainen työstää sitä surua, jota hän kokee isänsä kuolemasta. Jokainen mies punnitaan isää vastaan, vaikka tätä ei teoksessa suoraan sanota. Latvala jättää lukijalle ilmaa ja poppelinhöytyviä.

Novelleja yhdistävä nuori nainen etsii hyväksyntää. Hän kirjoittaa kirjoja ja kolumneja. Sitoutuminen pelottaa, kihlasormus hiertää. Sinistä sinisemmät silmät houkuttavat. Tekee mieli lähteä ja jäädä. Tekee mieli valita ja jättää valitsematta. Tekee mieli uskaltaa ja juosta pakoon. Nuori nainen hiertyy vasten toisia ihmisiä. Miettii, miten joku osaakin niin kevyesti sen, johon itse ei millään luontevuudella pysty. Itse on toisesta peilaantuva heijastuma. Nuori nainen etsii vastausta siihen, kuka on ja mitä hänen pitäisi tehdä. Isän läsnäolo kaiken yllä kuin pilvet. Isä kuin sateenvarjo, jonka alla nuori nainen on kokonainen. Ihmisten seurassa hän muuttuu usein mosaiikiksi.

Kampaamokäynti voi synnyttää naisen uudestaan. Novelli "Onnistuneen kampaamokäynnin jälkeen" on ironisen mahtavaa tulitusta uuden kampauksen voimasta.

Iloisesti lörpötellen hän maksaa kampaajalle kolmasosan vuokrarahoistaan, ostaa 45 euroa maksavan tuuheuttavan muotoilusuihkeen [...] Hän tuntee olonsa viisi kiloa kevyemmäksi kuin aamulla [...] Hän lausuu ananasmehun kuin ranskatar, ja lasi ojennetaan hänelle täynnä hiljaista kunnioitusta [...] lähettää sähköpostia Sauli Niinistölle sekä Barack Obaman lehdistöavustajille, kehittelee juttuideoita kaikkiin mahdollisiin maakuntalehtiin, kirjoittaa synopsiksen maailman myönteisintä elämäntaito-opasta varten [...] sovittaa kymmentä eri hääpukua, varaa kirkon ja jykevän juhlapaikan, hankkii kuntosalijäsenyyden (superkortin)

*
Latvalan kokoelma rakentuu neljästä eri näytöksestä, joiden keskellä on väliaika nimeltä "Kissan yksityisyys." Se on absurdi metamorfoosikertomus toimittajasta, joka saa syytteen kissan yksityiselämään liittyvän tiedon levittämisestä. Tämän novellin sijoittaminen teoksen keskiöön ja sen otsikoiminen väliajaksi korostaa muutoksen mahdollisuutta. Muutoksen, joka ei tapahdu seurassa eikä parrasvaloissa, vaan yksinäisinä hetkinä, jolloin ihminen katsoo itseään ilman filttereitä.

Latvalan teoksessa on jotakin ranskalaista. Se on pinnalta seitinohut iltapäivähuppeli, mutta kulman takana kasvaa vahvalehtistä humalaa.


Taina Latvala: Ennen kuin kaikki muuttuu
191 sivua
Kustantaja: Otava
Kannen maalaus: Rauha Mäkilä: Is It True When U Say That U Love Me, 2006
Valokuva: Olli Karttunen





27 kommenttia:

  1. Nyt olen aika vakuuttunut siitä, että Pääskysaaren kirja pitäisi hankkia luettavaksi perheeseemme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen. Tyyli tuossa kirjassa on mukavan rohkaiseva ja hieno idea ottaa mukaan menestyneitä naisia. Omaan tyttäreeni teki suuren vaikutuksen kertomus Frida Kahlosta.

      Poista
  2. Tuo Pääskysaaren kirja kietoo kovasti. Ehkä siksi, että sitä on hehkutettu nyt niin paljon, että olen jo valmiiksi varma, että se ei voi olla huono. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En olekaan tiennyt, että sitä on hehkutettu. Mukava kuulla, että en ole ainoa, joka siitä on innostunut. Tyyli on siinä niin reipas ja raikas, että ilahdutti kovasti, kun mietin nuoria tyttöjä tämän lukijoina.

      Poista
  3. Tv- ja media ylipäänsä tuntuu suoltavan niin erikoista naisen mallia, että Pääskysaaren kirja on todella enemmän kuin paikallaan. Toivottavasti tytöt löytävät sen ja lukevat, isot ja pienet. :) Innostuneisuutta ja vahvaa itsetuntua toisia kunnioittaen - niitä arvoja kun saisi lisää tähän maahan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa toivon minäkin. Että mahdollisimman monet tämän lukisivat ja ajatuksella. Jokapuolelta suolletaan ties mitä normeja ja käsityksiä, ei siinä viidakossa ole helppo luovia aina aikuisenkaan - saati lapsen. Kiitos kommentistasi.

      Poista
  4. Tätä kirjaa mainostetaan valtavasti lehdissä. Minullakin on se nyt lainassa. Nopealla ensiselaillulla minulla pisti silmään liian paljon käytetyt lainaukset, esim. Eeva Kilveltä (Nukkumaan käydessä ajattelen: Huomenna minä lämmitän saunan...) ja Helena Anhavalta (Älä päästä itseäsi tietyn ikäiseksi, tietyssä asemassa olevaksi...), jotka minusta sopivat vanhemmille naisille. Mutta voihan olla, että nämä ovat vain minusta kuluneita - pitkään eläneestä ja paljon lukeneesta. Onko nykytyttö sitten niin stressaantunut, että hänen pitää hemmotella itseään saunassa ja niin jämähtänyt, että hänen pitää muistuttaa itseään siitä, että saa istua kaupan rapulla syömässä tötteröjätskiä?
    Minusta näyttää myös, että tämä käsittelee isoja asioita, mutta pintapuolisesti. Noo, katsotaan, kun tutustun paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kun en lue lehtiä, en ole tiennyt tämän mainonnasta. Tuo Eeva Kilpi -sitaatti (olin sen unohtanut) on minustakin vähän kumma. Helena Anhavan osalta ihan saman sitaatin kirjoitin teininä päiväkirjaani. Näemmä se puhutteli silloin ja eipä siinä mitään, hyvä ohje siihen sisältyykin.

      Oman näkemykseni mukaan aika moni pikkutyttö on stressaantunut, vaikka siihen ei kyseisessä sanalla viitattaisikaan. Ulkonäköpaineita, menestymispaineita, kaveriporukkapaineita - you name it. Ei tämä ole ns. syvällinen teos, mutta tarvitseeko ollakaan. Minusta Pääskysaaren ote on reippaudessaan varsin onnistunut. Syvällisempi esitys olisi esim. Cacciatoren ja Karukiven kirja Mieletön fiilis. Se tosin on vähän vanhemmille lapsille kuin tämä.

      Kiitos kommentistasi.

      Poista
  5. Ostin tuon Pääskysaaren kirjan kummitytölleni lahjaksi. Toivottavasti se tekee tehtävänsä. Ehtisihän sen vielä itsekin salaa lukaista ennen lahjan antamista... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et kai sinä nyt kirjaa säkissä ....

      Kiitos kommentistasi.

      Poista
  6. Luen juuri Latvalaa ja olen kyllä ihastuksissani, hienoja novelleja!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainiota. Odottelen postaustasi. Minusta tosiaan Latvalan teos on paljon kiinnostavampi kuin miltä se ensin vaikutti.

      Poista
  7. Pääskysaaresta on somessa puhuttu aika paljon, varsinkin Twitterissä olen törmännyt kirjaan usein. Alkaa pikkuisen itseänikin kiinnostaa, ei kai se haittaa vaikka vähän yli-ikäinen olenkin. ;) Latvala odottaa vuoroaan, nousi lukupinossa ylemmäksi sinun ansiostasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka Pääskysaaren kirja on nuorille tytöille, on monet siinä olevista asioista sellaisia kuitenkin, että yksi jos toinenkin niiden kanssa pähkäilee myös aikuisena.

      Jään jännityksellä odottamaan, mitä pidät Latvalan kirjasta. Kiitos kommentistasi.

      Poista
  8. Tämän päivityksen osoitteesta tuli aika hauska. :)

    Toisaalta on ihan hyvä, että tyttöjä kannustetaan uskomaan omiin unelmiinsa. Ihmisen unelmien tiellä voi vain olla muitakin ongelmia kuin yrityksen puute, esimerkiksi kaikenlaiset kulttuuriset ja yhteiskunnalliset lasikatot, joihin moni tyttö ja nainen ilman omaa syytään törmää. Minusta omien päämäärien lisäksi pitäisi ponnistella sen puolesta, että kaikilla muillakin olisi mahdollisuudet saavuttaa omansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)
      Kyllä. Vaikka mitä on unelmien tiellä. Lasikatto oli Pääskysaaren kirjassa mainittu ja se oli juuri niitä sanoja, joista mietin, että ei kyllä ainakaan nuoremmille lukijoille ilman apua aukene. Minusta tuohon sisaruuden korostamiseen liittyy juuri tuo, että suhtaudutaan kannustavasti muiden pyrkimyksiin ja tuetaan niissä.

      Pääskysaari ei kirjoita sairauksista tai koulukiusaamisesta, jotka olisivat tärkeitä teemoja nekin. Jälkimmäisestä varsinkin olisi voinut olla jotakin, koska kiusaaminen on todella yleistä. Tämän lienee tarkoitus olla hyvän mielen voimakirja ja sellaisena se on minusta ihan mainio.

      Kiitos kommentistasi.

      Poista
    2. Hyvä. Solidaarisuus on tärkeää, eikä kaikesta tarvitse suoriutua yksin.

      On varmaan aika vaikeaa kirjoittaa noin monenikäisille. 11-vuotias elää kuitenkin aivan eri maailmassa kuin melkein aikuiset.

      Poista
    3. Totta ja lisäksi on vielä paljon yksilökohtaisia eroja.

      Poista
  9. Täytyypä tallettaa mieleen tuo Tyttö sinä olet. Sisaruudesta ja omiin unelmiin uskomisen tärkeydestä ei maailmassa taideta puhua liikaa.

    Ja voi seitsemäntoistavuotiaiden kesiä... Mikä siinä onkaan, siinä iässä... Ajattelen keltaisia ballerinojasi ja omia kipsuttelukenkiäni, matkaa maailmaa kohti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sisaruutta lisää ja isoja unelmia ja siihen yhdistettynä tässä hetkessä elämistä. Luin eilen juuri down syndrooma -tytöstä, joka haluaa malliksi. Tuollaiset tarina ovat ihania. Uskon, että ihmisen suurin este on ihminen itse, vaikka toki on paljon ulkoisiakin esteitä.

      17-vuotiaana elämä on jännää. En silti haluaisi elää niitä aikoja uudestaan. Paitsi se oli kyllä aika mahtavaa, kun tiesi melkein kaiken. Näin vanhempana sitä tietää niin paljon vähemmän. Kiitos kommentistasi.

      Poista
    2. Niin: maailma on usein aika kova ihmispolon unelmia vasten, mutta ihminen voi silti itse päättää mihin uskoo - siihenkö, että unelmat toteutuvat vai siihenkö, että eivät. Ihmisen mielessä voi kummassakin tapauksessa olla hämmentävän paljon voimaa.

      Ja voi, niin... Silloin sitä taisi tosiaan tietää kaiken, nyt ei juuri mitään. Kummallista. Jo vuotta myöhemmin oli paljon vaikeampi tietää. Mutta toisaalta: se, että tietää ettei tiedä, onkin aika suuri tieto. Lohduttaudutaan sillä. Ja kyllä, unelmoidaan ja eletään tässä hetkessä, sisaruutta unohtamatta :)

      Poista
    3. Voisin tulostaa tuon ensimmäisen kappaleesi ja laittaa kontaktimuovia päälle ja ripustaa seinälle. Välillä pidetään ehkä vähän naiivina, jos uskoo unelmiinsa, mutta miten muuten asiat voisivat saada alkunsa ja tapahtua kuin että ensin on unelma, jota tavoittelee.

      Kerronpa pienen tarinan siitä, miten ihmeellisiä asioita voi tapahtua ja joita ei todellakaan olisi voinut etukäteen kuvitella. Elikkäs: olin aikoinaan vapaaehtoistyössä kehitysvammaisten parissa. Kävin sellaisessa sunnuntaikahvilassa, jonne keharit tuli sunnuntaisin viettämään aikaa eli olin siellä jonkinlaisena ohjaajana. Yksi kahvilakävijöistä oli Pertti Kurikan nimipäivien jäsen. Jos tuolloin joku olisi sanonut, että tuo sama jätkä on parinkymmenen vuoden päästä euroviisulavalla olisi asiaa ollut hyvin vaikea uskoa. Vaan kuinkas sitten kävikään!!!

      Poista
    4. Ihana tarina! Tuollaisia tarinoita pitäisi maailmassa kertoa enemmänkin. Toisinaan tuntuu, että ihmiselle tekisi hyvää ollakin vähän naiivi, uskoa asioihin joihin isot ihmiset eivät ehkä yleensä usko... Saattaisi olla maailmakin mukavampi, ainakin pikkuisen pehmeämpi ja avarampi.

      Poista
    5. Tarinoissa on voimaa! :)
      Sopivasti naiivi, mutta ei liian luottavainen. Jotakin tuollaista ehkä.

      Poista
  10. Pitäisikin muistella taas pitkästä aikaa omaa nuoruuttaan. Pistän kirjan mieleen inspiraatin lähteeksi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pistäppä muistiin ja käy astelemaan nuoruuspoluille. Nuoruus on hienoa aikaa, kun silloin sitä on hirmun viisas. :)

      Poista
  11. Mietin, olisiko tämä sopiva nuortenkirja laten- ja nuortenkirja projektiini. Lukulistalla ei oikeasti ole yhtään suomalaista kirjaa, mutta olen ajatellut lukea muutaman suomalaisenkin. Olen ollut havaitsevani sellaisen eron, että ruotsalaiset uuden nuortenkirjat kertovat lähinnä köyhyydessä ja kurjuudessa elävistä nuorista, alkoholistien tai vähintäänkin jollakin tavalla resuisista perheistä tulevista. Suomalaiset vaikuttavat hieman valoisemmilta. Tai sitten sen kurssin kirjallisuudeksi on valittu tietynlaista kirjallisuutta tai minun suomalaisen nkynuortenkirjallisuuden tuntemus on rajallinen.

    VastaaPoista